Kummityttö pääsi viikko sitten ripille Helsingissä. Onnistuin sössimään matkustukseni kaikilta osin, myöhästyin lennolta (minä, joka en koskaan nuku pommiin) jne. jne. ja jouduin sitten viettämään vapaan maanantaipäivän yölentoa odotellen. Maksimoidakseni reisun taloudelliset tappiot päätin käväistä Tallinnassa, kun nyt kerran olin jo valmiiksi Hesassa, eihän se paljon kustannuksia lisää, heh heh.

Ihan kiva reisu ennyvei. Osallistun aina tällaisiin riitteihin täysin tuntein, onnistuin olemaan itkemättä kummilapsen siunauksen ajan ainoastaan hokemalla mielessäni: "kuolleita koiria, kuolleita koiria...". Ja niinpä vain päivänsankari siskonsa kanssa oli itse laittanut juhlapöydän koreaksi. Sankari on muuten ensi viikonloppuna hankkimassa itselleen vuosien täyttymyksenä koiraa, joten kyyneltenpidätyloitsustani en viitsinyt hänelle mainita.

Tallinnassa oli ihanan keväinen ilma, Oulussa oli tuolloin vielä tosi talvista. Nyt pistin elämän risaiseksi ja ajoin trolleibussilla, menomatkan Karnaluksiin vielä pummilla, kun en ymmärtänyt, miten maksan. Paluumatkalla keskustaan hoksasin, että kuskin pleksiovessa on pieni luukku, johon pitää laittaa raha ja kuski sitten ehtiessään laittaa loppurahan ja lipun samasta luukusta matkustajalle. Muutenkin itsekseni seikkaillessani koin suurta sankarimatkailijuutta. Karnaluksissa innostuin kaivelemaan Remeksen vironkurssilta tarttuneita sanoja ja sainkin kysyttyä pienempiä puikkoja ja kassan kanssa keskustelin oikein sujuvasti pitempäänkin. Aika inhimillistä on, että vähän murrettuakin viroa solkkaavalle tarjotaan huomattavasti parempaa palvelua kuin leuhkasti suomea (tai venäjää) kailottavalle.

Varsinaiseen lankahurmioon en antautunut, ostin pientä tarpeellista kuten tonkeja korutöihin, bambupuikot (joita lenkokentän lapsosten mielestä ei sitten saanutkaan viedä lentokoneeseen), parit sukkalangat ja sen sellaista. Jos paluumatka olisi sujunut uskollisella Ladalla, olisin varmasti ostanut valtavan kukkakimpun, ne olivat aivan äärettömän upeita. Nyt täytyi tyytyä kukkakumppareihin

LISÄYS: Arvasinkin, että saappaat herättää kateutta kaltaisissani romantikoissa. Ne löytyivät Trend-nimisestä kaupasta ihan Viru-keskuksen alakerrasta.

Vironvilla on pahamaineisesta Sadamarketista, ainoa rauhallinen myyjä, joka ei tyrkyttänyt vaan keskusteli asiallisesti näin kahden käsityön ystävän kesken. Ehkä täydellinen väritys pinkkiä, punaista ja viininpunaista. Ja nyt täytyy tunnustaa, että en kerta kaikkiaan päässyt jyvälle Ullan Revontuliohjeesta eli tämäkin toteutuu Dropsin plagiaattina.

Ostin myös kirjan, jota katselin jo etukäteen jostain käsityölehdestä

Tiedä sitten, tuleeko noita koskaan itse pisteltyä, mutta on ne vain niin kauniita! Vähän on ajatuksena, että voisi vaikka yksittäistä kuviota kokeilla esim. neulepaidan rinnuksiin. Käsinneulotulle pohjalle on kyllä äärettömän vaikea saada siistejä tiheitä tikkejä.

Suuri seikkailu päättyi tiistaiaamuna puoli kahden maissa. Äärettömän väsyneenä saavuin pikkukarjani luo, marsut eivät hiiskahtaneet, kuten eivät koskaan mieltä osoittaessaan ja chintsun häkin ovi ammotti seläillään. Pikku-ukko oli ottanut hatkat, oli tosin niin utelias, että tuli heti kurkkimaan nojatuolin alta. Kylpyastian avulla sen lopulta sain jallitettua kiinni. Sama vapauden kaiho iski rintaansa eilisaamuna, kun päästin sen jaloittelemaan olohuoneeseen. Karvahäntä painui aikansa temmellettyään piiloon nukkumaan, eikä risahtanutkaan ennen iltakymmentä. Sitten tuli uteliaana esiintymään kateellisille marsuille ja pikkusen työlääntyneelle emännälle. Yön se vielä riekkui pudotellen pöytälamppuja, pureskellen huonekasveja ja muutenkin nautiskellen, mutta aamulla sain sen rusinan avulla kiikkiin. Päivän se on nukkunutkin aivan hievahtamatta

Hiukan raottunut silmä näkyy tuossa viiksien yläpuolella. On se kyllä etopeto, hetkittäin mietin, jaksanko katsella sen riekkumista seuraavat 15 vuotta. Marsut ovat sentään aika hillittyjä tuohon verrattuna.

Lada sai taas kyytiä. Huristelin perjantaina Helsinkiin ja tällä kertaa osasin poiketa kehä kolmosen kautta suoraan Vuosaareen (kun olivat ymmärtäneet laittaa opasteet satamaan). Illalla lahden yli ja lauantaiaamuna Tallinnan houkutuksiin, tosin osasin tällä kertaa vastustaa lankojen ja muun tilpehöörin kutsuja aika reippaasti. Karnaluksissa en enää vaipunut transsiin, johtuisko siitä, että suurin osa langoista oli vähintään 85-prosenttista polyakryylia. Miksiköhän, olisiko ollut kesäiset langat esissä, maaliskuussa oli sentään paljon enemmän ihan kunnolla villaistakin.

Haaveilin ruskeasta tweed-langasta, mutta mukaan pääsikin sininen 90-prosenttinen villa. RY ja Italia, aha. Kotona vasta hoksasin sen olevankin Rowania, ensimmäistä kertaa pääsen tätä herkkua kokeilemaan. Vyötteen mukaan vitosen puikot, mutta koska käsialani on aika löysää, neuloin koetilkun neljä puolosilla. Ajattelin nyt kerrankin laskea silmukat etukäteen ja muutenkin suunnitella koko työn huolellisesti. Uudessa Debbie Bliss-lehdessä oli tweed-langasta villatakki, jossa oli päälleommellut kirjoneuleiset taskut. Jotain tällaista tästä olisi tarkoitus tulla.

Lisäksi ostin jaappanilaiset nöörikiinnitykset johonkin väljähköön puserontapaiseen

Kuvassa mukana vähän erimallinen duffelikiinnitys, joka kavereineen päässee ensi tilassa syntyvään tummansiniseen palmikkokuvioiseen villatakkiin. Olen pikkupimusta lähtien tykäänyt duffeleista ihan äärettömästi ja nappulakiinnitys on minusta aina söpö, oli kiinnitettävänä sitten takki tai neule.

Toki K:ssa olisi ollut paljon paljon kaikkea ihanaakin, mutta tosiaan yritin vähän hillitä itseäni, kun täällä kotonakin vielä lankoja riittää. Erivärisiä, kaikki puhtaita raikkaita sävyjä, maavillakeriä oli kohtuulliseen hintaan, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla. Samoin ensi kerralla aion syventyä kaikkiin käsityövälineisiin, joita niitäkin löytyy aikalainen seinustallinen.

Työkaveri kävi poissaollessani hoitamassa ja hoivaamassa marsupoikia. Raukat ilmeisesti epäilivät minun hyljänneen heidät, sillä eilen kotiinpalattuani murjottivat hiljaa häkeissään. Ei auttanut kurkku, ei mikään. Vasta tänään vähän vaivautuivat vinskuttamaan. Marsunhoitajalle pitää neuloa kissalapaset kiitokseksi.

Maanantai ja eilinen meni oman alan kehittämispäivillä. Tänä vuonna oli ihan äärettömän hyvä ohjelma, kiinnostavia luentoja ja alustuksia toisensa perään. Hetken tunsin suorastaan intoa palata töihin, hah hah. Ei vais, tällä hetkellä töissä on vallan mukavaa, hyvät ryhmät ja tulosta tulee. Jos hyvin käy, ensi vuoden alussa tapahtuu muutoksia vielä parempaan.

Jälleen on aika pysähtyä katsomaan peiliin ja pohtia, mitä syömisen ja liikunnan suhteen pitäisi tehdä. Tapasin tuttuja ja juttelin mukavia useammankin kanssa, kun sitten eräs rouva tuli tutustumaan: Oletteko te S:n kanssa tutustuneet näissä koulutuksissa vai? Vastasin, että työpaikalla ja että siellähän sinä ja minäkin työskenneltiin yhdessä viitisen vuotta sitten. Vaan ketäpä ei 25 kiloa läsää ja harmaantuminen muuttaisi.

Minä sitten rakastan kesää! Minusta kesä on normaali olotila ja loppusyksystä loppukevääseen on jotain epämääräistä vinksahtanutta aikaa. Ja kuitenkin joka vuosi kesäkuun puolivälissä vasta oikein tajuan, että hitto, nythän onkin jo kesä. Eilen viimeksi kyselin hellulta, voitaisko lähteä kesällä sinne ja tänne.

Nythän kevät meni vielä tavallista enemmän ohi kaikenlaisissa potemisissa, sairaslomissa ja uupumuksissa. Äsken hoksasin ompelukoneen äärelle istuessa, että olen kaikkea muuta kuin väsynyt, olen jopa jaksanut puuhastella koko viikonlopun ja että olen aika hyvällä mielellä. (Dopingilla ei ole osaa asiaan)

Käsitöitä on harjoitetttu:

Merseroidusta puuvillasta neulottu paita on viittä vaille valmis, vaaleanbeige väri on inhokkini, mutta aioin jo alusta pitäen värjätä valmiin neuleen. Olen vähän huojunut turkoosin ja vihreän välillä, mutta taidan kallistua jälkimmäiseen, koska en ole löytänyt riittävän turkoosia väriainetta. Toisena kuvassa esiintyy uudesta lankaliikkeestä ostettu silkkilanka (ehkä vähän luksusta!), joka on vielä paljon helakampaa kuin kuvassa. Ah! Siitä olisi tarkoitus syntyä jonkin sortin pienehkö kaulahuivi peittämään kaulan arpea. Eilen jo vähän katselin Lankakomeron FF-huivia. Alinna esiintyy farkunteelmät, kaavana itsepiirretyt viimesyksyiset.

Hyvän tuulen puuska ompelukoneen äärellä saattoi osin johtua siitäkin, että koneeni on aika ässä! Äiti jätti pientä perintöä ja entistä ompelijaa muistaen ostin kauan haaveilemani kunnon koneen. Minulla oli ensin vanha Singer, sitten pitkään uusi muovi-Singer, joka oli todella ällöttävä. Tämä nykyinen on Pfaffin peruskone, mutta aivan loistava. Tasainen siisti ommel, ompelee kiltisti ohuet ja paksut kankaat ja on kerta kaikkiaan ihana! Ennen aina halveksin käsityötaidottomia sukulaisia, jotka kantoivat kaikenlaisia rytkyjä korjattavaksi, "kun sulla on kunnon kone", mutta itse asiassa kone kyllä merkitsee tosi paljon.

saalista. Vasemmalla Shoeller Stahlin Enfiniä, 3,85 € per kerä. Samasta langasta oli Maria Langin syyskaulaliina, siihen meni vain yksi kerä. Nämä taidan neuloa pitkittäisraitaisiksi. Kiva lanka, pehmeä, ei liian karvainen eikä nukkaa lainkaan. Keltaisesta täysin keinokuitulangasta tulee Nipalle kevyt kolmiohuivi, voipi olla ihan Kiri-tyyppinen. Väri nappasi heti!

Oranssi Regia on vain niin ihanan väristä, vaikkei se totta puhuen minulle erityisen hyvin sovikaan. Ehkä pienehkö pitsihuivi herrastelua varten.

Sininen on Naturgarn nr 1, huopuu. Käsityölehdessä oli aika viehättävät orvokkikoristellut huopatossukat, sellaista näistä kaavailin. Turkoosi on mielivärejäni, päätynee isommaksi pitsihuiviksi.

Lopuksi villasekoite-Maijat. Ihanan vivahteikkaat värit, luonnossa hiukan kuvaa hillitymmät. Mielessä on jokin värikäs kirjo- ja pintaneuletta sekä päälleneulottuja muotoja yhdistelevä NAISneule. Nätti ja naisellinen, talvella hameen ja pitsisukkien kanssa.

Tosin taitaa olla niin, että neulon lopun ikääni Sinistä kaarrokevillatakkia. Prkl, eilen aloin vihdoin ommella kaarroketta kiinni ja huomasin, että sitä pitää jatkaa vielä ainakin 30 senttiä. Kovan onnen neule, liekö asunnossani majailevalla räyhähengellä osansa sen kiemuroissa. Oh.

Lopuksi vielä ihastuttavat sudenkorentoni

näyttävät näin somilta pärekopassaan. Värit esiintyvät ehkä vähän todellista helakampina, mutta niin taitaa aina amatöörikuvaajan vehkeillä käydä.

Koppa on tarkoitettu saunakoriksi, mutta koska meidän talossa tehdään porrasremppaa kahden miehen voimin eikä todellakaan urakkapalkalla, niin toistaiseksi olkoon lankakoppa. Saunaan ei toisin sanoen ole lähiviikkoinakaan asiaa.

.