Neulasta hutasin sukat.

Lankana on ihana Tallinnan tuliainen Red Heart Sport Socks, joka on ohutta, pehmeää ja juoksevaa villa-polyamidisekoitetta siinä missä Nallekin. Käytin kakkosen puikkoja ja kuvio on Stanfieldin Kauneimmat neulemallit -kirjasta. Käytän ohuita sukkia, jos nyt ollenkaan, siksi olen niin ihastunut tähän lankaan. Mutta uutta meikäläiselle oli tiimalasikantapää Ullaneuleen ohjeella (helppo alkuvaikeuksista selvittyäni) ja joustava päättely varressa seuraavalla ohjeella:

(http://www.knitty.com/ISSUEfall09/FEATjssbo.php)

Tässä kuvio

Toivottavasti toimivammat kuin kesän kynnyksellä ostamani avokassukat. Ostin vielä oikein kahta mallia ja saman tein usemman parin ja eikös mitä, eihän ne pysy jalassa paria askelta kauempaa.

Onpa ollut ihania ilmoja! Aurinkoa, ukkosta, kosteaa hellettä, siitä Suvi tykkää. Vielä tämän viikkoa loirin kotona, mutta ensi maanantaina ollaan jo takaisin töissä. Tänään kokosin aikoja sitten ostamani Ikea-jakkaran, maalasin sen kertaalleen sokkipinkiksi, pakastin mansikoita ja tein hienon sisustustaulun. Työn alla on myös neljä trikoopaitaa, kävin nimittäin Tampereella poiketessani Tritex-nimisessä trikoomyymälässä.

LISÄYS:

Tällaista hienoa pohjoissuomalaiset järkkäävät

portti2011.blogspot.com/

Ja niitä aloitettuja töitä on myös VAUVAN NEULEHAALARI!!! Oi, ihanuus, malli on uudesta Modasta.

Punainen sateenkaarihuivi valmistui, en vain jaksa pingoittaa sitä (lue: en jaksa raivata olohuonetta suuren huonekalurymsteerauksen jäljiltä, imuroida enkä sitten pingoittaa). Ja ihmeellistä on, että salamalla otetun kuvan väritys on luonnollisempi kuin ilman salamaa.

Livenä tämä on siis syvemmän ja hehkuvamman värinen.

Orava sai taannoisen lievähkön noidannuolen (vain kolmen päivän sairasloma) aikana virkatun kellohatun

Virkkaus on siis mahdollista, mutta on se harjaantumattomalle hidasta ja kömpelöä. Luin kirjaa Mitfordin tytöt, joka olikin aika hauska kirja englantilaisesta aatelisperheestä, jonka yhdestä tytöstä tuli fasisti ja Hitlerin ystävä ja toisesta tiukka kommunisti Amerikassa, ja varmaan siitä innostuneena yritin virkata 20-luvun kellohatun tyylistä viritystä. Purettuakin tuli... Lopulta ihan ok, mutta sitten näin bussipysäkillä tytön, jolla oli ruskea kotonavirkattu kellohattu ja SE oli hieno! Täytyy yrittää uudestaan vähän väljempää versiota, sillä mallihan on taattua omasta päästä -mallistoa.

Vielä on kaksi päivää töitä, mutta melkein leikki-sellaisia. Huomenna lähdetään Limingan Escurialiin ihmettelemään eläimiä eläinpuistoon ja torstaina vain järjestellään ja luonnostellaan ensi syksyä. Tällaisia hommia meikäläisen duunissa painetaan:

Ihana loma. Niin kuin sitä koko talven odottaa ja sitten pettymyksekseen huomaa, ettei asiat siitä juurikaan kummene. On toki mukavaa nukkua viikkokausia niin pitkään kuin huvittaa ja lähteä ex tempore maailmalle, jos se sattuu huvittamaan enemmän. Vähän aloin jo tuntea huonommuutta työminällänikin, mutta onneksi tuli mukavia terveisiä entisiltä opiskelijoiltani. Läheiset huitelevat kuka missäkin, tuskin muistavatkaan, mutta isävanha sentään odottaa Hämeenlinnassa juhannusvieraita. Marsuja lähtee mukaan kaksi kipaletta, kun viikko sitten kuolo korjasi ikämarsun, Taisto Kiljukaulan. Koska selkä oli niin kipeä, en päässyt hautaamaan sitä, joten nyt pakastekaapin alahylly tekee ruumishuoneen virkaa. Chinchilla Voitto saa juhannuksena jäädä kotiin, koska sen vaatima iso häkki ei millään mahdu Latukkaan. Ja Voittohan kävi pari viikkoa sitten jyrsijänäyttelyssä voittamassa vaaleansinisen Tuomarin suosikki -ruusukkeen! 

Käsi on edelleen kipeä. Kävin kaksi kertaa OMT:ssa ja terapeutti oli oikein järkevän oloinen ja saikin vähän tilannetta korjattua. Ultraäänikuvaan sain lopulta lähetteen, siinä paljastui aiempia tulehduksia, kulumia ja kalkkeumia, mutta tästä työpaikkalääkäripääti, että nyt hoidoksi riittää fysioterapeutin ohjaama kuminauhajumppa. Itseä vähän epäilyttää, sillä vajaa kuukausi sitten mainittu jumppari oli sitä mieltä, ettei hän osaa antaa mitään neuvoa vaivoihini ja vain levitteli käpäliään. Hmph! OMT-heppu ja lääkäri olivat sentään siitä yhtä mieltä, ettei neulomista tarvitse lopettaa, O. vieläpä meinasi, että turha vielä sitäkin lopettaa, kun muutenkin on kurja olla, eli ymmärsi värkääämisen arvon.

 

 

 

Ostin talvella Kontista muutamalla eurolla arviolta 80-lukulaista puuvillasekoitelankaa, muuten aivan ihanaa, mutta beigeä! Siinäpä väri, joka minulle ei vain sovi, yäh. Näin sitten keväämmällä jossain ei-suomalaisessa käsityölehdessä nätin neuleen, rinnuksilla kolmionmuotoinen pitsikuvio ja hihat kokonaan samaa pitsiä. Tässä minun versioni

Eikä siinä mitään, onhan beige tyylikäs väri, jos se vain sopisi. No, värjäsin tämän saman tien Nitorilla turkoosiksi, vaikka arvasin alkuperäisen värin kuultavan läpi

No, mitäs tästä sanoisi... Minun turkoosini on kirkkaampi, mutta ei tuo ihan ällöttävä ole, vähän outo vain. Surkean pienen mallinuken päällä tässä on ihan 80-luvun istuvuuskin, minun päälläni se kyllä on hyvinkin pintaa nuoleva. Joo, oikeastaan ihan kiva. Ehkä värjään sen vielä toisenkin kerran, josko väri sitten syvenisi tarpeeksi.

Asiasta toiseen, kesä on tullut. Kesä, rakkaani! Oikeasti rakastan kesää ihan yhtä paljon kuin läheisiäni, karvakorvalaumaa, työtäni ja mitähän minä en rakastaisikaan näin ihanana kevätkesän iltana. Täällä pohjoisessa kesä antaa odottaa itseään niin paljon kauemmin, ja kun muualla maassa hehkutellaan jo hellettä, Oulun kohdalla sääkartoissakin näkyy ihme pilvi- ja kylmän ilman rintama. Tänään avoimesta auton ikkunasta tulvahteli vähän päästä tuomen ja leikatun nurmikon tuoksua ja perjantaiaamuna pääskyset kirskuivat töihin päästyä.

Kävin tänään ortopedisessä manuaalisessa terapiassa. Työterveyden tarjoama fysioterapeutti kirjaimellisesti levitti kätensä selkä- ja olkavaivojeni edessä ja totesi, ettei osaa neuvoa minkäänlaista apua (!!!) ja työterveyslääkäri on päättänyt pistää kortisonia niin kauan, että olka paranee. OMT-henkilö oli vahvasti sitä mieltä, että olkapää on jo "jäätynyt" ja siihen ei kuulemma ole muuta apua kuin odottaa, onneksi sentään on luvassa itsestään parantuminenkin parin vuoden kuluessa. Helvata. Minulla on jo sarkoidoosi-laukku, tänään ostin jäätynyt olkapää -mp4:sen. Voisin myös hankkia ihottuma suussa -kengät ja ihottuma niskassa -haudutuspadan. Tietysti pitää muistaa, että on olemassa oikeitakin sairauksia, mutta joskus vaan kyrsii olla niin hedelmällistä alustaa kaikille näille "ei tiedä, mikä tämän aiheuttaa eikä tähän oikein mitään hoitoakaan" -vaivoille.

 

Minulla oli harvinainen vappuvieras, isäni 79 v. huristeli Etelä-Suomesta tänne Ouluun perjantaina. Oikein mukava vapunseutu, hyvin rauhallista kotonaoleskelua, suurina eläimenystävinä seurasimme hartaasti marsujen ja chincun ystävällisesti tarjoamaa karvahäntäshow'ta.  Viimeinen vuosi on vain ollut sellainen, että vaakku on useassakin asiassa myöntänyt ikääntyneensä ja ettei enää jaksa tai pärjää. Hienoahan tietysti on, että ihminen tunnistaa rajansa ja osaa etsiä uudet reitit tilanteen mukaan, mutta jälkeläiselle tietysti tulee tässä yhteydessä mieleen omakin kuolevaisuutensa.

Ihanasta Jaipurin koboltinsävyisestä silkistä syntyi tällainen huivi

Ihastuttava Sulo esiintyy mittakaavana. Kuviona on frost flowers, lisäsin aina oikealla kerroksella yhden silmukan kumpaankin reunaan ja keskisilmukan molemmille puolille. Reunuksen neuloin langankierto - kolme yhteen - langankierto - yksi oikein - kuviolla. On silkkihuivi vain suloinen pidettävä, hikipää mummelikin kestää raikkaana silkin alla.

Lauantaina oli ratsastustunti, sain taas suomenhevos-Vapun, ihan sympaattinen pienehkö kopukka, lempeä ja rauhallinen, vain ihan vähän liian lyhyt meikäläisen kokoiselle mammalle. Olimme ulkona ensimmäistä kertaa tänä keväänä, hevoset iloitsivat kevään houkuttelevista tuoksuista, raikkaasta tuulesta, toistensa riemukkaista kiljahduksista ja kappas vaan, yhtäkkiä kesken reippaan ravin tajusinkin makaavani selälläni maassa. Olin pudonnut niin nopeasti, etten tosiaan ehtinyt huomata yhtään mitään, enkä vieläkään muista, miten ravi katkesi. Kiroilin hetken pelästyneenä, Vappu tuli nuolemaan poskeani ja sitten huomasinkin, ettei luita ollut poikki, toisin kuin toisella tädillä, joka vietiin ambulanssilla paikalta. Kapusin urheasti takaisin elukan selkään ja kopsuttelin tunnin loppuun. Luulin jo, että selvisin ylpeyttäni lukuunottamatta vahingoittumattomana, kunnes kotona huomasin että ilmeisesti sisukalut eivät ihan kestäneetkään täräystä. Sunnuntaina piti odottaa, että vaari lähti kotimatkalle, sitten lähdin viettämään vapunpäivää päivystykseen. Nyt sitten otetaan vähän rauhallisemmin ja samalla pohditaan, miten jatkuu harrastaminen. Hevoset on ihania!!!, niiden rapsuttelu, silittely ja harjaaminen on erittäin rentouttavaa, tunnen verenvetoa hevoskuiskailuun, mutta toisaalta vanhat luut ja kudokset eivät parane kovinkaan nopeasti. Enkä tosiaan edes haluakaan oppia laukkaamaan tai hyppelemään esteiden yli.

 

 

Revontuli valmistui eilen, illalla pingotin olohuoneeseen plyysimatolle ja aamulla se oli tarpeeksi pinkeä.

Oikein söpö, vaikka värit ei kuvassa toistukaan ihan luonnollisen voimakkaina. Kerän alussa oli pätkä oranssia ja muutenkin inansa haaleampaa väriä, mutta vauhtiin päästyä värikin kirkastui. 

Tykkään kirkkaista väreistä. Värianalyysin (tosin kotokutoisen sellaisen, mutta ehdottomasti visuaalisesti lahjakkaan ihmisen tekemänä :)) mukaan olen kirkas kevät ja minulle sopivat kirkkaat ja puhtaat värit. Seuraavaksi aionkin tehdä värityyppini mukaiset huivin ja baskerin

Kerät ovat ihastuttavaa Jaipur Silkkiä, vyyhti taas kirpparilta lötynyt vanha Novita-panda puuvillasekoitetta. Ihme puuvillalankaa muuten, käsinpesu. Tarvitsisin vielä soman baskerimallin, ehkä peräti jotain pitsineuletta!

Sitä ennen on virkattava sipulipussi, tämä kiva työkaveri sanoi, että saan käydä kesällä viinimarjapensaissaan keräämässä itselleni vähän c-vitamiinia. Vauvanvaunukassi-kollega siitä innostui kyselemään, mitä hän voisi tarjota palkaksi (vähän oli tällainen tarkoituksenikin) ja teimme alustavan sopimuksen raparpereista. Sivistynyttä toimintaa!

Paljastan tässä myös salaisuuden, koska en usko kenenkään työkaverini lukevan blogiani. Alushame pääsee intiimiin kosketukseen ja tilaisuuteen, neitonen nimittäin menee salaa naimisiin! Myöhemmin on luvassa isommat bileet perheelle ja ystäville, ja ehkäpä saan tilaisuuden ommella koko juhla-asun.

Työpäivä olikin vaihteeksi pelkkää työkavereiden kuuntelemista. Ilmoitin olevani niin kinesteettinen, etten pysty istumaan hiljaa paikallani mitään tekemättä, joten olen pakotettu virkkaamaan. Näin sainkin taas yhden verkkokassin valmiiksi.

Kollegat ihastelivat kovasti, väri on aika pirteä. AL pyysi tekemään sipulipussin itselleen, ja lupasi jopa maksaa työstä. T sen sijaan sanoi tuovansa kotoaan lankoja ja että kassin lisäksi tarvitsisi lapsenlapsen vaunuihin ison kassin. Sunnuntai-iltana pitäisi tekaista uusiin tehtäviin siirtyvälle nuorelle työkaverille alushame. Hän kyseli kovasti, miten voi korvata, jolloin minä tietysti sanon, ettei mitään tarvita. Sen sijaan takavuosien työ"kaveri", joka on aina osannut kohottaa itsensä ja polkea muita, kyllästyi paidan tikuttamiseen heti ensimmäisessä resorissa. Toi sitten langat minulle ja sanoi, että minä saan neuloa hänelle paidan, kun niin tykkään neulomisesta, ilmoittipa vielä, millaiset napit siihen minun pitää ostaa.

Mutta siis sellaiselle, joka itse tarjoaa palkkaa ja vielä osaa jotain, mihin minun taidot eivät riitä, on ihan kiva värkätä jotain pientä. Alushameneitonen on etevä kakkumestari ja vaakulla on 80-vuotispäivät kesällä...

Nyt on kyllä niin kovasti kaikenlaisia projekteja ja uusia ideoita odottamassa toteuttamista, että kiirettä pitää. Ruskean palmikkopaidan kappaleet on vihdoin valmiit ja yhdistäminenhän onkin se ällöttävin osa neulomisessa. Revontulihuivi pääsi vihdoin alkuun ja valmistunee piakkoin:

Ja musta satiini on jo leikattu, pitäisi ommella perjantaihin mennessä tyylikkääksi mekoksi.

Muutenkin olen ollut reippaana: vaikka meikkaaminen onkin rasittavaa, innostuin koristelemaan kynsiä

Omien kynsien laittaminen on kyllä hankalaa, varsinkin tällaisen täriseväkäpäläisen mummelin. Sen sijaan voisi olla hauskaa kokeilla jonkun toisen sormiin, tarpeeksi pieniä pensseleitä vain ja värillisillä lakoilla voi maalata kuin millä tahansa maaleilla.

Lisää hektisten viime päivien kuulumisia: ostin chinchillan ja käpäläkipujen syyksi paljastui kulumat. Chinchilla kotiutuu vasta Helsingin reisuni jälkeen, ja näihin nivelvaivoihin olikin vahva perimä. Tiedä sitten, ovatko vuosikymmenten ankarat neuleharjoitukset olleet hyväksi vai pahaksi. Ainakin mielelle ne ovat pelkästään hyväksi.

Jos on ruskean palmikopaidan vääntäminen hidasta niin sama kirous näyttää vaivaavan tätäkin nyttyrää. Sama kuva kuin eilen, paitsi että olen ehtinyt neuloa sekä purkaa niin perhanasti.Joku tarkempi ihminen olisi jo puolivälissä isoa huivia, minä vielä tuhraan näiden tuliko siihen väliin kaksi vai kolme oikeaa eikun sittenkin kaksi lisäystä -fibojeni kanssa. Yleensä sentään opin kuvion aika nopeasti ulkoa, mutta ehkä tässä kaksi- yksi, kolme - kaksi, neljä - kolme -laskemisessa on liikaa matematiikan meininkiä minulle.

Lanka on vuosi sitten Tallinnasta ostettua ja ohje Dropsilta. Vielä kerällä tämä näytti minun omilta väreiltäni, mutta oikeasti sävyt ovat syksyisiä ruskanvärejä. Blääh. Löysin kerän yhdestä lukemattomista lankakoreistani ja koska ruskea Debbie Bliss ei tahdo edistyä mainittavasti (neulo, huomaa virhe kappaleen alkureunassa, pura, neulo, huomaa uusi virhe...) ryhdyin kokeilemaan.

Hiihtoloma on lopuillaan. Alkoi jännittävästi, kun matkasin Ruotsiin (200 km päähän Töreen) kisaamaan marsujen parhaimmuudesta, matkaseurana lasteni ikäisiä oikein mukavia mursuharrastajia. Kiva reisu, päivän puheenaihe oli yllättäen marsu. "marsu, marsu, marsu. Marsut sitä, marsut tätä", vallan viihdyttävää ja taas naurettiin :). Ruotsiakin pääsin puhumaan sen verran, että osaan taas itsekin paneutua vieraan kielen puhujan ongelmiin.

Hyytiäinen oli ihana, käyttäytyi hienosti, vaikkei pärjännytkään. Tuomari nauraa ihanille korville, jotka olisivat olleet täydelliset, ellei: "Varför! Oj, VARFÖR! en veck." Saatiin sentään ilmaisia marsuherkkuja, joiden valehdeltiin kotijoukoille olevan palkintoja.

Kotimaanmatkailuakin tuli harrastettua, kävin työkaverin kanssa Kemissä lumilinnaa ihmettelemässä. Mentiin paikallisjunalla, eväitä oli ja oikein lysti matka tämäkin. Sain vähän purettua traumaani, joka syntyi, kun olin tullut unohtaneeksi merkitä hiihtolomani lomarekisteriin. Siis hiihtoloma oli kaikkien tiedossa, niin oppilaiden kuin kollegoidenkin, mutta minä ruoja en muistanut sitä kirjata virallisesti. Loman kunniaksi suljin toisen kännykkänikin välttyäkseni puhelinhäiriköiltä, joita minulla on peräti kaksin kappalein. Noh, kun sen puolen viikon maissa avasin, sain heti hyvin huolestuneen viestin esimieheltä. Seuraavaksi tulikin sitten kovasti moitteita ja syyllistämistä. Ok, syyllinen, mutta toivottavasti tätä ei tarvitse koko kevättä maksaa. Toki samana päivänä alkoi kuulua uutisia Japanista, eli oikeastihan pikkumurheet asettuvat joskus paikoilleen. Ei tainnut edes tulla potkuja.

 

N näki pari viikkoa sitten InterSportissa hauskan pipon ja tilasi samantyyppisen. Neuloin kaksinkertaisilla Seitsemillä veljeksillä ja kutosen puikoilla sileää oikeaa, mutta värin vaihtamiskohdissa viimeisen kerroksen ja seur. värin ensimmäisen sileää nurjaa. Kun pipoa oli riittävästi, kaventelin muutaman kerroksen välein neljä silmukkaa tasaisin välein kerroksella. Hauska, voisin oikeastaan itsekin pitää

neuloskelen pari vuotta sitten ostamastani Nallesta tällaista ihanaa Debbie Blissin mallia

DB osaa suunnitella mieleisiäni, riittävän koristeellisia ja haastavan monimutkaisia neuleita. Lisäksi hän tekee paljon minua niin kovin ihastuttavaa vintage-tyyppistä suunnittelua. Tämä malli on suomeksi viime syksyisestä Modasta, mallissa on lyhyet hihat, mutta laittanen sentään pitkät hihat.

Mutta onpa kiva neuloa ihan vain tekemisen ilosta. Tanssiaispukua on toki kiva tehdä ihan vain kokeilemisen ja onnistumisen ilosta ja neuloinpa tuossa viime viikolla nuorelle paksun pipon kaksinkertaisesta langasta (tulikin hauska, täytyy vielä kuvata). Mutta tätä omaa puseroa kudon ihan kaikessa rauhassa, lanka tuntuu mukavalta käsitellä ja puikotkin ovat ne minulle mukavimmin sopivat kolmepuoloset. Kivaa ja rentouttavaa.

kun meikä esiintyi uudessa villatakissani. Ompelin kukkaläpyskät kiinni ja koristelin ne vielä puuhelmillä, saas muuten nähdä, miten helmet käyttäytyvät pesukoneessa. Noh joo, onhan se lämmin, Nallesta kun on tehty, ja nyt sitä ehkä tulee joskus pidettyä. Sen sijaan tweed-villuri, josta pidän sikana, saa levätä välillä, sillä jo parin viikon intensiivisen käytön jälkeen siinä näkyy nyppyyntymistä!!!

Villatakki on siis omaa designia jostain historian hämäristä ja koristeet Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua kirjasta poimittu idea. Muutaman uskaltauduin jopa itse suunnittelemaan, vaan kyllä ei ole virkkaaminen minun vahvuuksiani. Ihmettelin kamalasti, miten lanka aina vain halkesi, kunnes keksin vaihtaa 2,5 koukun 3,5:een. Toisaalta sellainen valkoinen virkatuista pitsipyörylöistä yhdistetty irtokaulus olisi aika hauska...

Oulun laatukuvaamo taas valloillaan. Tulisipa kesä ja oikea valo!

Joo'oh, kyllä nyt on hillittömän tuotannon kausi, tänään pukeuduin uusiin reumarannekkeisiini

Nämäkin on tullut neulottua ammoisina aikoina, luultavasti joskus 4 - 5 vuotta sitten, enkä tietenkään ollut huvittunut päättelemään peukalonvarren silmukoita. Nyt kun olen jo pitemmän ajan kärsinyt ranne- ja nivelkivuista, jotka itse olen diagnosoinut nivelreumaksi, päätin tänään kokeilla lämpöhoitoa. Ei ikävä kyllä auta, mutta hyvät ihmiset, minkä huomion sukkalangasta neulotut tumppuset saivatkaan ja vielä erittäin arvostavan. Varmaan jokaikinen työkaveri ihasteli näitä, eräskin herrahenkilö kehui seksyiksi ja raihnaisia hartioitani hän vertasi rekkakuskin kroppaan. Toisen, hassun, kollegan kanssa suunniteltiin ensi viikoksi mustat nahkaiset ja niiteillä koristellut reumatöppöset, vaikka siis edelleenkän ei ole reumaa, tarkemmin määrittelemättömiä kipuja vain. Olisiko sitten ihan vaan korkea ikä syypää tuskiin.

Nyt syntyy lähes valmista päivittäin! Uusi villatakki on pinkkejä muovihelmiä ja nappeja (kyllä, pinkkejä nappejakin!) vaille. Tietysti nuo langanpätkätkin voisi päätellä. Oikeasti takki on sen verran kauan sitten neulottu, etten edes muista milloin ja noihin kukkiin sain idean kirjasta Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua. Aluksi ajattelin turkooseja kukkeleita, mutta punasävyiset istuvat villurin väriin paremmin.

Ja kyllähän virkkaaminen on vaikeaa! Ensin se oli ihan sikavaikeaa, kun syhräsin 7 veljestä kakkosen virkkuukoukulla: lanka säikeentyi koko ajan, eikä pylväistä tahtonut tulla mitään. Onneksi vaihdoin 3,5:een, mikä siis helpotti vääntämistä. Virkatessa täytyy kuitenkin koko ajan katsoa työhön eikä sittenkään jälki ole tasaista. Koristeita voi aina silloin tällöin tehdä, ja kieltämättä noilla puna-sinisillä virkattu isoäidin peitto houkuttaisi, mutta kysyn vain, kuka senkin langat muka päättelisi!

Ooh! enää kaulus puuttuu, huomatkaa kauniisti rullautuva helma

Kyllä on neuloja haltioituneen näköinen! Koko ja istuvuus muutenkin onnistui kyllä, mutta vähän oudolta se vaikuttaa. Niinä käytettyinä lankoina, joista halusin eroon, oli Seitsemää veljestä ja Maijaa. JOS sattuisi vielä tulemaan kolmenkymmenen asteen pakkasia, niin sitten sitä voisi käyttää housujen kanssa, mutta pelkäksi mekoksi se on liian kuuma. Tai siis mekoksi puettuna alaosa olisi liian hyvin ilmastoitu.

Tallinnan langoista:

Ihan kiva, eikä vino, kuten kuvassa, ihan vain kuvakulman ansiota. Nappeja ostin nykyisen hovihankkijani SPR Kontin laarista yhteensä eurolla. Idea on syksyn Debbie Blissin lehdestä, malli kuitenkin oma. Alkuperäinen oli ruskea ja vyötäröltä kaarrettu ja kauluskin oli erilainen.  

Alla esintyy farkkumekko, johon voi tutustua paremmin http://Isomidinetti.vuodatus.net osoitteessa. En laita linkkiä, koska en näköjään osaa :(. Ompelublogin aloittaminen johtuukin siitä, että vuodatuksen uudemmassa versiossa on helpompi tehdä erilaisia konsteja ja kikkoja.

eli mekko on ollut pitkään suunnitteilla. Lankalaukussa on paljon 7 veljestä ja eilen ostin pari uutta kerää väriä tuomaan. Idea on pitkistä raitasukista, joissa raitojen väritys vaihtelee samoin kuin räsymatossa sävytellään. Kirkkaiden värien ystävänä valkkasin reippaita värisävyjä.

Mekosta tulee polvipituinen, mutta vielä en ole osannut päättää, teenkö puolihihat vai pitkät. Kaula-aukko lienee pyöreä, en tykkää pystykauluksista eivätkä ne mulle sovikaan. Alla täytyy varmaan pitää puuvillapaitoja, 7V on varsin karheaa.

Pakkasta ja lunta, yäk. Vaikka sievältähän tuo näyttää.  Kun saisikin käkkiä kotona, lämmittelisi saunaa ja tekisi ahkerasti käsitöitä. Ompeleminenkin huvittaa pitkästä aikaa, kaksi t-paitaa odottaa kauluksen ja helman kääntämistä ja farkkukankaisesta kotelomekosta pitäisi kääntää helma. Ja ratsastushousuista hajosi vetoketju toisella käyttökerralla. Onneksi taisin vihdoin hokaista, miten vetskari oikeaoppisesti ommellaan, tosin inhoan sen ompelemista edelleenkin äärettömästi.

A, reipas kolmikymppinen työkaverini, oli taannoin marsunvahtina työreisuni ajan. Yhtä höpsönä elukoihin kuin minäkin, joten tein hänelle kiitokseksi kissalapaset

Tarkoituksella eriväriset, harvoinhan kaksi kissaa samanvärisiä ovat.

Muuten olen pakertanut tweed-villatakkini parissa. Taas meni uusiksi useampi osa, vaikka tällä kertaa jopa tein mallitilkun ja laskeskelin kokoa etukäteen. Tänään saattaa olla kappaleiden yhteenompelu ohjelmassa. Seuraavaksi siirryn ruskeasta Nallesta syntyvään palmikkopuseroon, kovilla pakkasilla olisi tarvetta ratsastusneuleelle. Sen jälkeen ehkä aloitan pitkän mekon fair isle -neuleena, sellaisen langanloppujen hävitystyön. Ompelukoneellakin olisi töitä odottamassa, ensimmäiseksi muutama t-paita ja tietysti talven suurin työ: vanhojen puku.

Tiskirätti bambusekoitteesta on ihan ok. Pyyhkii siinä missä tavallinenkin ja kuivuu ihan suht nopeasti. Ehkä teen toisenkin, mutta vain koska lankaa jäi.

Oulussa on edelleen lunta ja pakkasta. Piti lähteä isänpäivän viettoon vaarin luo, mutta ekan kerran tuo varoitteli huonolla kelillä ajamisesta. Tähän asti me olemme pitäneet itsejämme ja toisiamme mitään pelkäämättöminä kuskeina. Noh, johtaja T morsiamineen lupasi poiketa vaakulla. Ostin isälle jo pari viikkoa sitten hienon orkidean, mutta vien kun on kunnon ajokelit. Samalla voisin käydä katsomassa H:n teatterissa Niskavuorta, vaikken juuri Ritva Oksasesta niin järjettömästi pidäkään. 

Sen sijaan pidän Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjasta kovastikin! Uudesta lähikirjastosta olen löytänyt nyt jo kolmannen osan järjestyksessä: Tulen ja jään kevät. Hyvä kirjoittaja, taitavaa kielenkäyttöä, tavallisen vähäosaisen ihmisen elämänpiiriä ja toinen maailmansota. Kannattaa lukea!

 

Löysin netistä sudenkorento-ohjeita etsiessäni sievän mallin, joten pitipä kokeilla neulottua tiskirättiä minunkin. Lanka on oululaisesta Lumoavasta langasta BC Garnin Allinoa, puolet bambua ja puolet puuvillaa.

Ohje on tällaisessa osoitteessa http://dishclothcorner.blogspot.com/2007/05/dragon-fly-and-his-dinner.html, josta löytyy paljonkin erilaisia kohokuvioaiheita tiskirätteihin. Mikäs estää laittamasta vaikka mihin, suunnittelin jo torkkupeittoa, jonka voisi koota erilaisista ja -värisistä kuvioiduista paloista.

Pidän sudenkorennoista siis aivan valtavasti ja olen keräillytkin niitä, toistaiseksi aika vaatimattomaan kokoelmaani. Taitaa kyllä jäädä tämä riepu koristeeksi, inhoan nimittäin kaikkia muita kuin viledoja. Tiskirievun pitää olla ohut, huokoinen ja heti kuivuva.

 

 

Neuloin perinteisen mallini venähtänyt baskeri, eikä siihen tosiaankaan kukkaset olisi sopineet, joten teinkin ison tupsukan.

Sormikkaiden pariksi tein punaisen pipan Neulovan nartun parin viikon takaisen poikapipon mukaan, eli neuloin punaista helmineuletta tiukan päänympäryksen verran, ompelin kiinni ja lisäsin napit, poimin silmukat reunasta ja neuloin kuvun sileää pinkkiä. Kavensin sitten tasaisesti kahdeksan kertaa joka kerroksella.

Katsoja huomannee tyylikkään raon silmälasin aisaa varten!

Vielä keskiviikon saan neuloa sohvalla raivokasta vauhtia aamusta iltaan, torstaina kurkun pitäisi olla karjumiskunnossa. Viikonloppuna on luvassa matkailua ja viikon päästä ammatillista kehittymistä. Pitkästä aikaa huvittaisi ommella, mutta oikeastaan mun pitäisi alkaa trimmata kotia tuparikuntoon. Viimeisen sairauslomapäivän käytän ammatilliseen yhteistyöhön, eli en minä ihan letkunperänä aio olla.

 

Neuloin ensimmäiset sormikkaani

Pinkki on Vuorelman Veto-lankaa, hieno tuttavuus. Ostin vyyhdin ainakin vuosi sitten värin takia, mutta näppärän juoksevaa ja mukavan pehmeää, ei kuitenkaan hajoa säikeisiin neuloessa. Kirkas punainen jokin löytö mustasta jätesäkistäni, jonka kyljessä lukee talvilankoja. Ihan kivat, mutta olen vähän turhan suurpiirteinen neulomaan sormia parilla silmukalla. Näinkin eilen Nappi-Kikassa sormikaspuikot eli tavallisia sukkapuikkoja lyhyemmät. Noh, ehkei tule yhtenään väkerrettyä, talvella pitää olla lämmintä eli ainaskin kahdet tumput päällekkäin.

Olen osteskellut kaikenlaista tässä toipilaana sohvalla kölliessäni

Huutonetistä ostin kaksi hääpukukaavaa, joita yhdistellen ajattelin vanhojen päivä -pukua suunnitella. Carry me -kirja löytyi Bookplussasta, 20 laukun ohjetta, oikeastaan voisin tehdä melkein kaikki. Debbie Bliss odotti Stockmannilla ja minä kun tykkään fair isle -neuleista! Jotain tuollaista useamman värin riemunkirjavaa olen ajatellut joko Hailuodon langoista (tosin lämpöisyys voisi niin paksuilla langoilla riittää Antarktiksellekin). Olen kyllä taistellut itseni kanssa, sillä viikon päästä pitäisi olla Tallinnassa ja vaikka siinä mustassa jätesäkissä on lankoja lapsenlapsillekin, niin sittenkin tekisi mieleni piipahtaa Karnal...

Keskiviikkona olin jo varma, että lusikka lentää nurkkaan. Ilmeisesti nielun peitteet ("ruvet" jos oikein ymmärsin) irtoilivat ihan aikataulun mukaan. Oli vain niin järjettömän kipeä kurkku, lisäksi onnistuin kehittämään reaktion Panacodille, jota piti ottaa kipuun useamman kerran päivässä. Sain otettua, mutta oksensin saman tien kaaressa uloskin ja lopun aikaa värisin kauhusta hikisenä ja kananlihalla peläten seuraavaa annosta. Osastolta onneksi annettiin neuvo vaihtaa toiseen lääkkeeseen. Torstaina kävin jo töissä vinkumassa ja kerjäämässä myötätuntoa, jota hienot työkaverit antoivatkin kiitettävästi, ja perjantaina jaksoin osallistua arviointiasteikko-koulutukseen. Oli sen verran mukava koulutus, että innostuin kähisemään ihmisten kanssa oikein enemmänkin, ja koska nielu tuntui paranevan sähisten, ryntäsin iltapäivällä syömään fajitoja. Yrjö-Panacodia ja pussisoppaa nieleskellessäni haaveilin fajitoista, hampurilaisista! intialaisesta! viinereistä! Nyt on jo muuten melkein normaali olo, mutta useamman tunnin päiväunet on edelleen nukuttava.

ja uvulahan tarkoittaa pehmeää kitalakea. Auh! Kävin viime keskiviikkona nielurisaleikkauksessa ja luulin ensin, että eipä hätiä. Vaan kun lääkehumala hellitti, niin jopa ymmärsin, miksi kivusta varoiteltiin. Parasta on vetää nappia naamaan niin ettei maalliset paljon heilauta. Onneksi minulla oli ihan personal nurse kuuden päivän ajan, mursupojatkin saivat hyvää hoitoa.

Siksaksukat valmistuivat

Mitenhän tuo yläreuna kannattaisi tehdä? Päättelin ensin oikein-nurin hyvin löysästi, siitä huolimatta tuli liian kireä sukansuu. Lisäsin seuraavaksi joka toisella silmukalla yhden ja sitten päättelin löyhästi. Muuten hyvä, mutta täytyy laittaa kumilanka pitämään väljyyttä kasassa.

Nyt työn alla on valkoinen kukkapipo. Voiko talvipäähineessä olla kukkia koristeena?

Ostin vanhojen päivä -pukuun pari morsiuspukukaavaa. Siitä tullee olkaimeton ja helma levenee kartiomaisesti, käsivarsia peittämään pitsiset irtohihat. Taakse pitäisi abin mielestä tulla korsettinyöritys.  Jos rintaosaan tulee koristelua (tekisi mieli kokeilla jonkinlaista laskostelua), niin helma on yksinkertainen. Tai päin vastoin, helmaa vartenhan ostin hattutylliä. Ostin jo kirpparilta keltaisen verhokankaan sovituspukua varten, sieltä löytynee myös joku tylli- tai muu hörsöverho alushameeksi.

Periaatteessa olisi ihanaa vain neuloa ja katsella tallennuksia. Tehokkaampi kipulääke (eli se ainoa tehoava) vaan vie tajun kankaalle vähän päästä. Unissani sitten kellahdan selälleni ja alan oitis kuorsata niin, että itsekin herään mylvintään. Elän siinä ihanassa ajatuksessa, että parin viikon kuluttua kaikki aikaisemmat kurkkukivut ja -vaivat ovat historiaa.

hahaa! kuinka humoristi olenkaan.

Ostin keväisellä Tallinnan reisulla ohutta villasekoitetta Heart Garn- sukkalankaa. Koska riittoisuutta oli niin vaikea arvioida, päätin kokeilla sukan aloittamista kärjestä, kantapäähän löysin Ullasta tiimalasikantapään ohjeen. Kakkosen puikot, aloitin 8 silmukalla ja lisäsin 4 s/ krs, kunnes silmukoita oli yhteensä 60.  Pitsiksi otin Neulojan käsikirjasta spiraalin, jonka kuvio on just sopivasti 15 s leveä.

Täytyy tunnustaa, että ennakkoluuloistani huolimatta ihastuin. Kantapää istuu tosiaan pal paremmin kuin perinteiseni. Nyt sitten vain ahkerasti punnitsen lankakerää, että tiedän siirtyä toisen tekoon.

!!! Juu, MariJ:han tuon korjasi: kyseessä on siis kiilakantapää.

Tekaisin pipon Kainuun lapasten mallilla:

120 silmukkaa ja neljä mallikertaa. Tiukka kuin mikä (ja Maija-lanka on kovaa ja kutittavaa), mutta minun tekemänähän se venyy hetkessä uskomattomiin mittoihin.

Väsyttää. Illat tulee istuttua neuleen ja tv:n ääressä. Kävin elokuun lopussa sarkkiskontrolleissa, ja jotkin arvot olivat parantuneet, jotkin huonuntuneet. Rintakipuun sain avaavaa lääkettä. Ensi viikolla on nielurisanipsaus, siitä seurannee vähän sairauslomaa.

Kiukuttaa tämä digi-show. Tallennapa yhdenkin lempisarjasi jaksot (minun tapauksessa Foylen sota, jossa on kauniita vaatteita), eikä juuri enempää sitten boxin muistiin mahdukaan. Eilen sitten luin Kalevasta, että pian siirrytään teräväpiirtosysteemiin, jolloin vanhat tai "vanhat" laitteet eivät enää kelpaakaan. Siitä vaan vaari 79 v:kin taulutelkkaa ostamaan! Ja kotoisten tallennusten korvaukseksi ei tosiaan käy Amazonista luottokortilla tilattavat kalliit boxit. Nih!

Päättelen langat, kunhan löydän neulat muuton jäljiltä.

Ja kuten just pari kirjoitusta sitten pääsin kehumasta, minun on lähestulkoon mahdotonta tehdä mallista virheettömästi. Nyt kyllä silmukat piti paikkansa, ei tullut ylimääräisiä tai jäänyt puuttumaan, mutta niin vain toinen tumppu on toista väljempi. Mutta vallan mukavat, pidän punaisesta värityksestä kovasti. Nyt yritän värkätä pipoa muokatulla kuviolla.

 

tadaa:

Aika ihana! Vaan kuka viitsisi tehdä toisen? Nyt olisi paljon kivempi kokeilla jo seuraavaa väriyhdistelmää.

Ostin eilen kirpparilta keltaiset verhot, joiden vahvuus vastaa vanhojen päivä -puvun kangasta. Siitä voi kokeilla puvun muotoilua.

LISÄYS: Kainuun lapaset ovat siis Taito-mallistoa. Ensimmäinen väritys sinipohjaisena on jossakin muutaman vuoden takaisessa Suuri käsityö -lehdessä. Tämä punainen versio on uudessa Taito-lehdessä ohjeineen.

Punainen FF-huivi on pinkoilua vaille valmis, ts. neuloin sen 100 grammaa, mitä Novitan virkkauslankakerässä oli. Mitenhän tuo kannattaisi pingottaa, nyt sentään kämpässä on tilaakin. Taitaa olla viides neulomani kolmiohuivi, kahta on tullut pidettyä pari kertaa.

Hyytävä Halla esiintyy hyväntahtoisesti mittakaavana.

Lähikuva

Varsinainen työkin alkoi, joten arkipäivät sujuvat sukkelaan. Iltaisin ei tahdo ehtiä tehdä oikein mitään, kun onkin jo taas mentävä nukkumaan. Näin loppukesästä jaksaa sentään vielä kuppelehtia illallakin, mutta pian on taas pimeää ja kylmää ja sitten ei kyllä tule mistään valmista. Olisikohan kirkasvalolampusta oikeasti mitään apua??? Toisaalta ajatus etelänmatkasta hiihtolomalla voisi pitää virkeänä pitkän talven ajan. Vaan liekö missään takuuaurinkoista maaliskuun alussa ja saako siellä olla itsekseen rauhassa?

 

Mummo kutoo oli seiskytlukulaisen punk-bändin nimi, täti tuunaa taas on tiukkaa nykypäivää. Ostin nimittäin eilen Kontista korkokengät, joista sitten leikkelin t-remmeistä nilkkaremmit.

Eri asia sitten, missä tulee yhdeksän sentin koroilla koikkelehdittua, mutta olen aina pitänyt nilkkaremmikengistä, eikä hintakaan ollut kuin 1,5 eukkaa. Huomaa hieno matto edessä, Muori toi aikoinaan Viipurin tuliaisina. Hän kuulemma oivalsi, miten se tehdään, minä en ole ainakaan vielä hoksannut.

Sininen FF-mukaelma

Ihan kiva.

Ja kun nyt kerran aloitin

Mikähän tästä oikein mahtaakaan tulla??? Novitan virkkauslankaa kolmosen puikoilla. Ehkäpä pian alan olla valmis tarttumaan Karnaluksin ohuisiin huivilankoihin.

Tänään pitäisi ommella farkkuihin nappi ja kääntää lahkeet. Näin sitä meikäläinen tekee tuosta vain omat kaavat farkkuihin ja ompelee niistä housut kaiken muun puuhan ohessa, mutta sitten lahkeita ei saa käännettyä moneen kuukauteen. Lady täytyy viedä toiselle puolelle kaupunkia huoltoon, hevostelemassa pitää käydä ja huoneita pitäisi järkkäillä. Huomenaamulla sitten taas herätään ajoissa ja lähdetään töihin. 

 

Muutto on hoidettu, vain pari avainta hävisi, mutta edes varsinaista riitaa en saanut muuttomiesten (tai siis muuttomiehen) kanssa rakennettua. Hellukin päätti ruveta käänteiseksi rasistiksi, kun kerran em. muuttajat osoittautuivat valtavan vauhdikkaiksi ja työintoisiksi jäpiköiksi. Täällä päässä en olekaan pitänyt kiirettä, koska kesäsäät ovat vihdoinkin minun mieleisiäni. Pitkänmatkan linja-autoissa, hierojalla ja uimarannalla vajoan ihanaan horrokseen, jota olen siis nautiskellut Nallikarissa.

Eija, joka mainitsit kiinnostuksestasi sovitusnukkeen, laitapa viestiä jonkinlaisilla yhteystiedoilla!!!

Silkkihuivi valmistui:

Mallihan on Lankakomeron Frost flowers, josta molemmat ilm. pidämme. Irroittelin päättämisessä sen verran, että tein yhden rivin langankierto kaksi yhteen -malliin ja päättely löysästi. Ihan kiva, mutta mitenköhän silkkihuivi kannattaisi viimeistellä, venyttää vai prässäillä?

Uusi ikkunanäkymäkin on aika söpö

Alkukuusta vielä tekosireenit (unkarinsellaiset) kukkivat. Juu, ihan siedettävää maisemaa, lähinaapurina edelleenkin kirkko, tällä kertaa vähän pienemmän porukan temppeli. Seuraava osoite varmaan löytyy moskeijan naapurista.

 

on mukava neuloa. Mallin otin Lankakomerosta, vanha tuttu Frost flowers, tällä kertaa siis huivina.

Neulon 2:n puikoilla, etenee ihan kivasti. Olen vain ollut niin kiireinen, kun on pitänyt mm. etsiä isompaa asuntoa, ettei juuri mikään ole edistynyt.

Jesh, maanantaina käyn tekemässä vuokrasopimuksen ja seuraavalla viikolla muutan isoon kaksioon! Oi, miten onnellinen olen, vihdoin saan makuuhuoneeseeni ompelunurkkauksen ja olohuoneeseen kirjastonurkkauksen! Tänään alkoi viiden viikon loma, huomenna tulee paras ystävättäreni Ouluun viikon lomalle ja sain selvitettyä erään mieltäni painaneen asian. Joskus vain kaikki natsaa.

Lähiaikoina on luvassa sisustushehkutusta ja ostoshuumaa. Tarvitsen ainakin ison sohvan ja pari sivupöytää. Ja makkariin laskusverhot. Ja, ja, ja...

Joskus on vain niin kovin kiva olla.

Pitsisukka laittoi jo tovi sitten minulle mukavan huomionosoituksen

 

Kiitos kovasti! Itse haluaisin tässä hyvänolon ekstaasissa lähettää sen kaikille lukijoille. (Ja pian minulla lienee ihan oma oikea kampauspöytä, jonka ääressä killitellä) Oikein mukavaa ja lämmintä juhannusta jokaikiselle!

Minä sitten rakastan kesää! Minusta kesä on normaali olotila ja loppusyksystä loppukevääseen on jotain epämääräistä vinksahtanutta aikaa. Ja kuitenkin joka vuosi kesäkuun puolivälissä vasta oikein tajuan, että hitto, nythän onkin jo kesä. Eilen viimeksi kyselin hellulta, voitaisko lähteä kesällä sinne ja tänne.

Nythän kevät meni vielä tavallista enemmän ohi kaikenlaisissa potemisissa, sairaslomissa ja uupumuksissa. Äsken hoksasin ompelukoneen äärelle istuessa, että olen kaikkea muuta kuin väsynyt, olen jopa jaksanut puuhastella koko viikonlopun ja että olen aika hyvällä mielellä. (Dopingilla ei ole osaa asiaan)

Käsitöitä on harjoitetttu:

Merseroidusta puuvillasta neulottu paita on viittä vaille valmis, vaaleanbeige väri on inhokkini, mutta aioin jo alusta pitäen värjätä valmiin neuleen. Olen vähän huojunut turkoosin ja vihreän välillä, mutta taidan kallistua jälkimmäiseen, koska en ole löytänyt riittävän turkoosia väriainetta. Toisena kuvassa esiintyy uudesta lankaliikkeestä ostettu silkkilanka (ehkä vähän luksusta!), joka on vielä paljon helakampaa kuin kuvassa. Ah! Siitä olisi tarkoitus syntyä jonkin sortin pienehkö kaulahuivi peittämään kaulan arpea. Eilen jo vähän katselin Lankakomeron FF-huivia. Alinna esiintyy farkunteelmät, kaavana itsepiirretyt viimesyksyiset.

Hyvän tuulen puuska ompelukoneen äärellä saattoi osin johtua siitäkin, että koneeni on aika ässä! Äiti jätti pientä perintöä ja entistä ompelijaa muistaen ostin kauan haaveilemani kunnon koneen. Minulla oli ensin vanha Singer, sitten pitkään uusi muovi-Singer, joka oli todella ällöttävä. Tämä nykyinen on Pfaffin peruskone, mutta aivan loistava. Tasainen siisti ommel, ompelee kiltisti ohuet ja paksut kankaat ja on kerta kaikkiaan ihana! Ennen aina halveksin käsityötaidottomia sukulaisia, jotka kantoivat kaikenlaisia rytkyjä korjattavaksi, "kun sulla on kunnon kone", mutta itse asiassa kone kyllä merkitsee tosi paljon.

Taisi olla toissa kesänä, kun Limingantullin Prismassa oli Novitan jotain puuvillasekoitetta kohtuuhintaan. Nopeasti sittten lähtivätkin uusiin koteihin, minäkin hamstrasin valkoisen ja vaaleanpunaisen lisäksi vaaleansinistä ja khakia (ja nyt ei enää tarvitsisi kuin löytää varaston sopukoista jälkimmäiset langat). Kuviomalli Strickentrends'stä, kappaleet neulottu samoin tein, yhdistetty kevättalvella ja nyt vihdoin napitettunakin.

 

Tätä voisi käyttää hihattomien pikkumekkosien kanssa, jos niitä jaksaisi ommella. Marimekon harmaata kangasta ostinkin hiihtolomalla sopivan pätkän.

Tein tänään kaksi virhettä. Ensin kävin sovittelemassa vaatteita, eikä edes entistä kokoa isompi mahtunut alkuunkaan. Hoh hoijaa. No, sitten päätin vihdoin kokeilla sushia. Joo'o, jos ihminen ei tykkää riisistä, kalasta ja raa'asta kalasta senkään vertaa, vihreästä teestä, niin aika typerä päätös. Jäks!

vaikka taisi tulla vähän turhan isot. Eipähän ainakaan kiristä.

Työkaverin sukulaistytön vauvalle. Perussukat edelleen, kuten aiemmatkin, 10 s puikolla. Koristelut päälle.

 

Lanka on Tallinnan reisulla hankittua Schoeller Stahlin Portofinoa. Puuvillasekoitetta, neuloin nelosen puikoilla. En kyllä tykännyt mitenkään erityisesti tekovaiheesta, huonosti luisti puikoilla ja vedettäessä napsahtaa helposti poikki. Parikymmentä vuotta sitten muodissa oli samettilanka, tämä samanlaista.

Peruspusero. Neuloin irrallisia lehtiä (luo 5 s, neulo krs, lisää 1. ja viimeiseen silmukkaan 1 s, neulo nurja krs, lisää 1. ja viimeiseen 1 s, neulo näin kunnes leveys on riittävä, kärjessä kavenna 1. ja viimeinen s, neulo nurja krs) ja ompelin ne paikoilleen jälkeen päin. Tykkään kyllä, tullee pidettyä hameen kanssa, ei ehkä töissä vaan sieväilypuserona. Taitaa muuten olla samaa lankaa, josta neuloin N:lle kirkkaankeltaisen huivin.

Olen viettänyt ihanaa pääsiäislomaa. Kerrankin voin katsella televisiota vaikka aamulla ilman huonoa omaatuntoa, varsinkin kun olen lukenut ...tenttiin. Jälkimmäisestä tulee ylimääräisiä ahkeruuspisteitä, joten vieläkään ei ahdista vapaalla. Tänään korkkasin pyöräilykauden, yhtäkkisen kevääntulon myötä jalkakäytävät ovat jo aivan sulia.

Olen myös pähkäillyt, ostaisinko uuden sovitusnuken. Minulla on ennestään yksi, ostin sen pohjoiskarjalaisen ammattikoulun tyhjentäessä lopetetun ompeluosaston varastoja, olisiko ollut v. 2004. Ihan ok, paitsi ettei sen säätimet toimi ja olen joka tapauksessa kasvanut ulos sen mitoista. Olen käyttänyt sitä sovittaessa, mutta nyt himoittaisi hankkia sellainen, jonka selkääkin voisi säätää. Olen nimittäin kaikkea muuta kuin keskimittainen eikä valmiskaavat useinkaan istu. Nyt kuvittelen, kuinka sitä jatkuvasti hyödyntäisin, loisin toinen toistaan upeampia pukuja ihan päälle muotoillen, vaikka tiedänkin ettei näin todellisuudessa olisi. Toisaalta kyllä teen takkeja ja mekkoja, joiden sovittaminen nukelle on ihan toista kuin yrittää katsella peilistä, missä kohtaa vetää vinoon. Jaa'ah.

Ompelin peruskaavallani pitkän farkkuhameen, lisäsin sivutaskut ja ompelin kaksi riviä pitsiä helmaan.

Tulee pidettyä (kunhan paino putoaa pari kiloa, ettei kurista vyötäröltä aivan yhtä järjettömästi kuin tällä hetkellä).

Jo viime kesänä neuloin pitsiä, viime viikonloppuna ompelin kaikki valmiiksi ja päättelinpä huolellisesti langanpätkätkin, tavallisesti vain leikkelen hihoista tai helmasta roikkuvat langat.

Ohje on Lankakomerosta (http://lankakomero.blogspot.com/2007/06/peacock-plumes-toppi.html), lisäsin hihat.

Frost flowers on lempipitsini, tässä keltaisena ja valkoisena

Lankana on Anttilasta ostettua halpaa puuvillaa. Ja kunpa nyt muistaisin jatkossa olla ostamatta merseroimatonta lankaa, on nimittäin suht nyppyistä puseroa jo parin käyttökerran jälkeen. Paitsi että minähän en siis tänä vuonna osta sen kummemmin lankoja kuin kankaitakaan. Joku siis yritti vähän siivoilla nurkkiaan ja huomasi varastot varsin kattaviksi.

Samoin olen alkanut tuntea huonoa omaatuntoa käsityölehtien ostamisesta. Hyllyt siis kirjaimellisesti notkuvat lehtien ja kirjojen painosta. Sitten kuitenkin käytän aina niitä paria luottokaavaa, vanhasta Maripaidasta piirrettyä, perushametta, vanhoista farkuista piirrettyjä farkunkaavoja ja Modan takinrunkoa. Neuleisiin otan kyllä kuvioita lehdistä, mutta niissäkin teen yleensä aina sen perusmallin, suorat kappaleet ja aina saman hihanmallin. Tähän on vähän pakkokin, kun tuota kokoa on kertynyt...

Kokoa on, ja sitä on kertynyt viimeisen vuoden aikana vielä entistäkin enemmän. Vaikka rakastan Lada the Ladya, niin se huono puoli sen saapumisessa oli että siihen jäi 100 kilometrin pyöräily viikossa. Ja töiden jälkeen minä en halua mitään muuta kuin kökkiä kotona. Turhamaisuus on tietty yksi hyvä syy, mutta ei nämä massat tee hyvää terveydellekään. Tarkoituksena on siis kokeilla rauhallisesti vanhaa KTL:n dieettiä ja lisätä liikuntaa. Enää ei tarvitse kuin keksiä se itselle sopiva liikuntamuoto, joka myös kuluttaisi energiaa.

Vihreämpi on Tallinnasta ostettua Portofinoa ja siitä tulee lyhythihainen jumpperi kesäksi. Puuvillasekoitetta ja nro 5 puikot. Outoa neuloa näin isoilla, mieluisin koko on 3 tai 3,5. Eikä lankakaan oikein tahdo juosta. Paksuna kyllä etenee ihan sutjakkaan.

Ruskea villakangaspomppa on ollut jo monta viikkoa valmis, mutta sää ei ole suosinut harrastelijakuvaajaa. Nyt Hämeessä porottaa täydeltä taivaalta ja

takki on tässä. Kaava on sama kuin duffelissa. Olen ihan tyytyväinen, sillä tavoittelinkin mummomeininkiä. Istuu ihan hyvin ja on tarpeeksi pitkä hameen pitoon. Napit löytyivät Nappi-Kikasta, vaikka vain katselemaan poikennut paikallinen kuuluisuus veikin myyjien kaiken huomion ja me muut asiakkaat saimme penkoa rompetta itseksemme. Vuori on vaaleanpunainen.

Minttusuklaan värisen villapaidan viimeistelin just äsken ihan hiihtoloman alkamisen kunniaksi ja jaksoin jopa päätellä kaikki langanpätkät (onnistui helpostikin tarpeeksi isolla parsinneulalla).

Oikeasti vihreä on paljon omenaisempi ja ruskea suklaisempi. Höyrytys oli onnistunut kokeilu, mutta olkapäistä tuli liian 80-lukulaiset. Muistakaamme vastaisuudessa jättää tarpeeksi leveyttä pyöriön yläosaan. Siis jos on minullakin leveät hartiat, niin ei kyllä niilläkään täytetä tätä neuletta. Täytynee laittaa toppaukset.

Hassua että ruskea oli pitkään ihan no no -väri minulle. Vihreästä olen jokseenkin tykännyt mutta sitäkään en ole voinut ajatella omiin vaatteisiini. Näinhän se menee, yhtäkkiä tulee vain aika vaihtaa väritystä.

Hiihtoloma alkoi. Tulin perjantaina Lada the Ladylla H:aan. Sulo matkusti isossa häkissään takapenkillä eikä näytä kärsivän matkailusta lainkaan, heinä maittaa ja jyvätkin. Huomenna jatkamme turneeta Savoon kylpylälomalle! Sulolle olisi pitänyt ommella uikkarit, nyt taitaa jäädä kylvyt väliin. Minä sen sijaan varasin hoidon jos toisenkin itselleni, kiitos sponsorin. Ah ah ah!

edelleenkin. Työhuolia, kiukuttelevia ihmisiä siellä täällä, autoilijat eivät juurikaan kykene huomioimaan kelin vaikutusta liikenteen sujuvuuteen ja kyllähän näitä syitä löytää, kun alkaa huonosti mennä. Tosin pilates piristi jo pikkasen, kuten aina tiistaisin.

Ruskean takin vuori on pakalla pöydällä edelleen. Ei jaksa leikata, puhumattakaan että innostaisi ajatella yksipuolisen tikkikankaan ompelemista. Punainen pitkä villatakki on lähestulkoon kasassa, sain jopa purettua liian pitkät hihat ja istutettua ne uudelleen oikean pituisina.  Mieleni virkistykseksi ryhdyin neulomaan raitaneuletta peruspitsimallilla, väreinä mielestäni oikein ihastuttavasti yhteen sopivat lehmuksen vihreä ja suklaan ruskea.

Ja olihan tänään pilatekseen mennessä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vielä valoisaa.

mutta vanhenemisen hyviä puolia on, ettei paljon haittaa, mitä muut ajattelevat. Värit kuvassa on kyllä ihan pielessä, oikein mehukkaan punaiset unikot! Ja ohjehan oli Lesley Stanfieldin kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia.

Ikuisuusprojektin lisäksi (eilen illalla tuli jälleen purettua useampi kymmenen kerrosta) työn alla on talvitakki. Ompeleminen on kivaa ja yleensä joutuisaakin, mutta inhoan mm. kauluksen ompelemista ihan tolkuttomasti. Entäs sitten vuorin leikkaaminen ja kasaaminen!

taitaa olla Marttakin.

Luulin että 7V:stä kutasee nopsaan yhden villatakin, vaikka sitten vähän pitemmänkin. Pöh, ensinnäkin olen neulonut keskeneräistä takakappaletta ja ensimmäistä etukappaletta ainakin kahteen kertaan, milloin ei riitä leveys, milloin sitä on liikaakin, yksi nyppyrivi unohtuu välistä, nauhan kierto menee väärin päin ja hoh hoijaa. Nyt kun helmaosa alkaa olla vihdoin aika lailla kasassa, alan epäillä koko juttua. Jos emännällä on maha lantiota leveämpi, sopiikohan tällainen alaspäin levenevä lirpuke sittenkään? Muistakaamme, kuinka kävikään sinisen kaarrokevillatakin. Jotenkin ei nyt oikein istu nämä villatakit minulle.

Vihdoinkin pyhäpäivä, jolloin ei ole yhtään mitään sellaista rästissä, jonka eteen voisin jotain tehdä. Näin olen sitten istunut koko päivän tuijottamassa tallennuksia ja neulonut. Olemmehan jo aiemminkin todenneet, että tärkeintä oikeastaan onkin tekeminen, ei niinkään valmiiksi saaminen. Kunhan heiluttelen puikkoja!

Malli: Fingerless gloves "Musica"                                          Suunnittelija: Anne Neumann

Ja nyt ehkä lopetankin toisille tekemisen. Ehkä jonkin yllätyksen voin tehdä, jos siltä tuntuu, mutta ihan turhaa käyttää aikaa sellaiseen, mitä toinen ei näköjään arvosta sen kummemmin tai edes huomaa kiittää. Noh, EHKÄ sen N:n puvun, mutta se nyt todellakin on niin epävarmaa kuin olla ja voi. Ja jos vp-pukua alan värkätä, niin suunnitteleminen pitää todella aloittaa paljon aikaisemmin eikä pelkkä suunnitteleminen, neito asuu toisella puolella maata ja ainakin kolme svoitusta pitää varata (lakanakangasversio, kangasversio ja viimeinen fixaus).

Tämä kuva opettaa Sulolle, että suomalaisen järsijän elämä on kovaa ja raskasta, ei tuoda valmista herkkua nenun alle

Ja tämä kuva taas muistuttaa minua, että kesähän on lähes käsillä

Joulunpyhinä hellin hermojani suunnittelemalla ensi kesän mökkilomaa Hailuodossa. Mökki A on kuudelle, rannalla ja ihana. Mökki B taas "perinnebiotyypin keskellä", mutta sen ympärillä laiduntaa maisemalampaiden lauma. Vaikea valinta, kyllä!

Vuosi vaihtumassa. Taitaa mennä perinteiseen tapaan kotosalla. Uuden vuoden lupauksia... no ainakin tipaton tammikuu ja laihtuminen. Jälkimmäinen on kyllä ihan pakko, läski alkaa pian vaikuttaa terveydentilaan enemmänkin ja minähän pidän kasvisruoista ja hedelmistä (tämä oli motivointi). Ja kuinka paljon helpompi on ommella, kun mahtuu käsityölehtien perusmitoituksen malleihin.

Äkkinäisen luonteeni hallinta vaatisi myös töitä. Mistä kannattaa kenellekin kiljua pitääkseen puolensa ja milloin taas kannattaa olla olematta veemäinen ämmä, siinäpä pohtimista.

 

 

 

 

J:n sukat valmistuivat. Ihan kivat, toivottavasti kelpaavat. Varren kuviota oli ärsyttävä nyhrätä, jokainen kerros täytyi seurata tarkasti ohjeesta. Nallea, vanhaa ja uudempaa versiota, puikot taitaa olla 2,5.

Varustauduin vajavaisesti joulun viettoon. Kotiinlähtö siirtyi huomisaamuun ja luin kolmannen jouludekkarin jo aamuyöllä ja sukat päättelin jo aikaa sitten. Nyt vain pyöritellään peukaloita ja odotellaan. Reisuun on kiva lähteä, mutta aina vain kivempi on palata kotiinkiin.

Vanhuksen ja myöhäiskeski-ikäisen pyhiä on juhlittu varsin pienimuotoisesti. Nuoripari Nokialta kävi sentään eilen, on vain ihanaa kun oma jälkeläinen on jo aikuinen ja vielä mukava sellainen!

Lumen tulo on tietysti hienoa ja on todella lystiä päästä pian hiihtämään, mutta olisi hauskempaa suunnitella koko päivän ajamista kerrankin huolettomassa ajokelissä.

ja tässä on hänelle pieni joululahja.

Hilkka on oikeasti Rauni, harrastaa purjehdusta ja on tosi kiva työkaveri. Hän on syksyn mittaan hoitanut pikkuvaivojani pitkämielisesti, joten halusin muistaa pikku lahjalla. Neuloin ensin 24 s neljällä puikolla ja lisäsin sitten yhden silmukan joka toisella krs:lla 1. puikon alussa, 2. p lopussa, 3. p alussa ja 4. p lopussa. Kun vene oli riittävän korkea, päättelin s:t lukuunottamatta 1. puikon kahta ensimmäistä ja 4. p kahta viimeistä, joista neuloin pitkän suikaleen veneen kanneksi. Purjeet neuloin kaksinkertaisina ja ompelin yhteen. Veneen toppasin pumpulilla,

Vp-pukua mietin päivin öin. Ehkä sittenkin väkerrän viidestä terälehdestä vuokkomaisia kukkia enkä ruusuja.

työkaverin 10 päivän ikäiselle vaavalle.

Ja tässä sukat takaa

Ihan tavalliset pikkusukat, joihin tänään pistelin silmukoita jäljitellen tummansiniset kuviot. Jospa poijaasta tulee jalkapalloilija.

Pian on joulu. Ajattelin pitkästä aikaa pitää lomaa ihan vain kotosalla, Sulon kanssa pötkötellään, lueskelen ja nautiskelen käsitöiden värkkämisestä kerrankin aamusta iltaan. Näiden työn alla olevien lisäksi on siis nyt N:n vanhojen päivän puku. Eilen kävimme morsiusliikkeessä vakoilemassa ja päästiinkin aika pitkälle suunnitelmissa. Vanhaa roosaa, hihaton yläosa, pohjakankaan päälle tylliä ja siitä vielä ruusukiehkuroita, joiden keskellä pari helmeä. Paljon hillitympi kuin miltä kuulostaa :).

Mutta ensin on suurtapaus Muhoksella: PET-näyttely marsuille (ja muille vähäpätöisemmille järsijöille)!Voittajalle herkkukori ja erikoisvieraana joulupukki! Mutta katotaanhan, mitä mieltä Sulo aamusella on.

alkuperäinen malli Inspired to knit -kirjasta ja valkoisena. Haastavaa on ollut, ensin jäi helmakappale liian lyhyeksi ja kääntyi, sitten huomasin kappaleen olevan joka tapauksessa liian kapea ja aina silloin tällöinhän on hyvä purkaa pari kappaletta ihan vain harjoituksen vuoksi.

Valkoinen olisi ollut raflaava, mutta mulle sopii vain vitivalkoinen ja pesukertoja olisi kertynyt siinä missä käyttökertojakin. Pidän kyllä kovasti tuosta Seiska veikan lämpimästä punaisen sävystä. Sen sijaan olen vieläkin aivan raivoissani Nalle-politiikasta. Mitäpäs sitä halvalla myymään suosittua lankaa, kun voidaan pienentää keriä ja nostaa hintoja. Grrrr.

Töissä alkaa taas kituviikot. Kahdeksan viikkoa oli maailman paras harjoittelija, joka "nautti opettamisesta" niin ettei minun tarvinnut paljon muuta kuin yrittää saada oma aikani kulumaan. Kohteliaasti vielä kehui todella hyvää ohjaamista, joten kaikki ollaan tyytyväisiä. Paitsi nyt, kun nuoret miehet joutuvat taas katselemaan mummoa ja mummo, joka joutuu käärimään hihat ja aloittamaan työnteon taas tosissaan.

Aamulla lähdin Sulon kanssa marsunäyttelyyn Maikkulaan. Harmi vain, että näyttely olikin ollut jo eilen. Työkaverit varustautuivat jo pameilla (Sulolle), jos me emme pärjäisikään vastoin yleisiä odotuksia (minun). Kotiin tultua Sulo on ryypännyt vettä pullo kolisten koko päivän, eli taitaa hoitaa depistä suomalaisen miehen tavoin.

 

 

Muorivainajan ensimmäinen hattu on nyt sitten venytetty. Sen lisäksi sain ensimmäisen kukan neulottua uudesta kukkakirjastani.

Ehkä jokunen unikko lisää, pari viljantähkää ja ehkä jopa rohkea ruiskukka! Mutta hauska projekti on!

on vihdoin valmis!

Päätin lopulta olla laittamatta mitään erillistä kaulusta.

Martta-villuri etenee. Takana helmassa on kolme kerrosta aina oikein -neuletta, ja pitsineuleesta huolimatta helmaa kääntyy rullalle. Oikeaakohan se kostuttamisen ja prässäämisen myötä, kun ei todellakaan innostaisi purkaa sitä. Tietysti voisin myös neuloa toisin päin pari kerrosta lisöö.

Lauantaina ostin Lesley Stanfieldin Anna kaikkien kukkien kukkia, sisältää sata neulotun tai virkatun kukan yms. ohjetta. Oikein ihania ja enäähän ei tarvitse kuin opetella virkkaamaan. Kirjan alussa on kyllä ihan ymmärrettävät ohjeet siihenkin. Punaisia unikkoja, ehkäpä mustaan baskeriin...

Lisäys: Tässäpä kukkakirjan kansi. Pyydän, kiinnittäkää huomiota ihastuttavaan unikkoon.

on tämä ranneke

Täytyy myöntää, että mitä ihastuttavimmalta tuntuu ihoa vasten. Lanka Silvilla Wetteroffilta, kuten mallikin, lievähkösti muokattuna. Loin 168 silmukkaa, neuloin viisi kerrosta aina oikein ja sitten kavensin oikean puolen alussa ja lopussa kerran ja keskellä tasaisesti 2 oikein yhteen ja ylitsevetokavennus seitsemän kertaa. Kun silmukoita on 48 (tai tällaisen laskutaidottoman neulomuksessa suht sinnepäin), lopeta kaventaminen ja neulo 5 kerrosta aina oikein. Neulo sileää riittävä korkeus ja vielä 5 kerrosta aina oikeaa. Ompele sauma.

"Kuu paistaa heliään, kuollut ajaa keviään. Etkös kultani pelkää?" Vietän pyhäinmiestenpäivän aattoa haeskellen youtubesta ihania vanhoja biisejä hillittömän romanttisissa tunnelmissa. Sitaattihan on taas suomalaisesta kansanperinteestä. Rakastin helluani jo ennen kuin tavattiin ja noin ensimmäisillä treffeillä, kun hän luki minulle ääneen englanti - englanti -sanakirjaa, tiesin että tässä se nyt on. Sittemmin kaikki, mikä on ollut minulle tärkeää, on ollut hänelle tuttua. Mitäpäs siinä heikko nainen voi.

Lisäys vielä: Rannekkeen tarkoitus ei ole vain somistaa rannetta, vaan peittää ja pitää lämpimänä meikäläisen pitkäkäden ranteet ja kädenselät. Valmisvaatteiden hihat ovat sääntöjään inansa liian lyhyet ja sattuu laskuvirheitä itse vaatturimestarillenikin.

vai mistä johtuu helvetillinen päänsärky, johon heräsin tänään. Ei auta tavan särkylääkkeet, ei migreenilääke, ei edes nukkuminen. Grrr. Toisaalta, nyt ei kyllä tule mieleen vaipua sunnuntaiangstiin.

Loman alkaessa Oulussa oli sen verran loskaa teillä, etten uskaltanut lähteä Sulon kanssa kahdestaan taiteilemaan huonoilla kesärenkailla etelän suuntaan. Ehkä eniten pelotti Ladan hyytyminen metsätaipaleelle, vaikka hellu olikin sitä mieltä että sitten vain taksilla kohti lähintä hotellia. Luottokuski kuitenkin tuli kyytimään, Sulo häkissään takapenkillä rouskutteli pellettejään ja porkkanaa reippaasti koko matkan ja osoittautui mitä parhaimmaksi matkalaiseksi. Ei tarvinnut edes käyttää pissalla ulkona.

Hämeenlinnassa kävin Wetteroffilla ja ostin Silvilla-nimistä silkin ja villan sekoitusta, josta oli neulottu oikein hurmaavat rannekkeet. Materiaalipakkaus sisälsi ohjeen rannekkeisiin ja huiviin plus langat, minä tyydyin varastamaan idean. Aivan unelmaista neulottavaa, toivon mukaan on pian valmista esiteltävää.

Matkalla W:lle huomasin Keskustalossa pienen vintage-kaupan, josta oli juttua Iltasanomissa pari viikkoa taapäin

 

Itselleni en ehkä niinkään vaatteita haikaile (eikä ne minulle mahtuisikaan), mutta on ihana hiplailla kotiompelijan tai vaatturin huolellisesti laadukkaista kangaista tekemiä kaunistuksia. Ah! Etsin kyllä jakkupuvun kanssa sopivaa laukkua, mutta tällä kertaa ei napannut. Ja luojan kiitos jalan numero on mikä on, muuten olisi täytynyt viedä kaikki kengät mukanani! Ostin nailonisen paplarihupun ja puolipitkät hansikkaat, varmaan tosi paljon käyttöä, mutta kun ne oli niin ihanat! Omistaja kertoi, että nettimyynti aukeaa ihan näinä aikoina, joten kaikille asiasta kiinnostuneille www.vintagegilda.fi

Reisun tarkoituksena oli paitsi hakea Ladyn talvirenkaat, myös lajitella muorin kaikki lukuisat valokuvat omistani ja veljieni lapsista (oli siellä muutamassa kuvassa aikuisiakin). Olipa haikea jobi. Itsekin on joskus ollut nuori ja nätti (ja kuinka paljon muita rumempana itseään silloin pitikään) ja nyt yli kaksimetrinen partanaama oli kerran soma pikku vauveli ruohikolla. 

Kotimatkalla poikettiin Hirvaskankaalla Jyväskylän yläpuolella. Riemastuin nähdessäni kauppakeskuksen pylväässä neulegraffitin

tosin paikassa onkin myös lankamyymälä, jossa häärii aina touhukkaan näköisiä neulojia.

Ja olen minä joskus osannut hiukan virkata, en nyt ehkä ihan tasaista tai sievää jälkeä, mutta kuvion tunnistanee

Vanha kunnon edullinen perus-Nalle 150 g kerässä on hävinnyt koko maasta ja minuakos kiukuttaa. Osa neulomisen hupia on, kuten muissakin käsitöissä, löytää materiaali halvalla ja sitten pohdiskella, mitä siitä saisi värkättyä. Me naisissa oli juttu neuleretriitistä Sääksmäellä. Ihan kiva juttu, mutta olenko nyt ihan sekundaneuloja, kun a) minulla on aikaa neuloa just niin paljon kuin huvittaa b) en halua laittaa mihinkään harrastukseen niin järjettömiä rahasummia että täytyy sitten "piilotella lankoja mieheltä tai äidiltä" c) en vaivu hurmioon muffinsien ja suklaan äärellä.

Lopuksi vielä päänsärkypotilaan esittelemä baretti

Malli Sarah Dallasin Vintage knits -kirjasta. Viimeistelyä vailla, mutta tykkään. Fair isle iskee kovasti!

                 

 

Oikeasti värit on vähän helakammat.

En lähtenytkään käsityömessuille. Kotona on niin kiva hissutella pikkupojjaan kanssa (kts. ed. postaus), varsinkin nyt kun täällä on vähän enemmän tilaa. Parisängyn vaihtaminen vaaleaan sohvasänkyyn oli viisas ratkaisu. Ja koska tilaa olisi muuten riittämiin, jos joka nurkka ei olisi täynnä lankoja, kankaita, käsityölehtiä, koneita yms., on turha maksaa 10 euroa vain päästäkseen ostamaan lisää käsityötavaraa.

Pöh, räyhähengellä lie taas kouransa arjessani. Perjantaina ovea avatessani pudotin kännykän. Hei vaan ja siinä meni näyttö pilalle! Digiboksi päätti tehdä pika-asennuksen, joka viimeksi hävitti kaikki tallennukset ja sitten huomasinkin, että kaikki uuden puhelimen aikana tallentamani numerot ovat puhelimen muistissa, ei siis kortilla. Ja seuraavaksi varmaan sataa lunta.

Ei vaiskaan, lauantaina olin ihan huumaantunut arjen pikku onnesta. Aurinko paistoi, ulkona kuivatettu pyykki tuoksuu ihanalta, kotona odottaa pikku karvahäntä (ei, marsuilla ei oikeasti ole häntää) ja elämä noin yleensä on aika mukavaa. Sunnuntai vain tökkii, vaikka kuinka yrittäisi asennoitua myönteisesti.

kumilankaa resoriin. Värit miellyttävät.

Lankana Nallea ja Smarttia.

Lysti viikonloppu. Käytiin ulkomailla, josta ostin vanhanaikaisen rautasängyn näköisen sohvasängyn. Tänään sitten piti purkaa vanha vuode ja vaihtaa huonekalujen järjestystä. Onneksi hellu on vahva ja toimii kiltisti remppamiehenä. Nyt muuten sitten on kahta kauheampi into ommella tilkkupäiväpeite. Onkin ihan toista ommella yhdenmaattavaan  petiin peitettä kuin isoon parisänkyyn.

Talvitakkikin on suunnitteilla. Ruskea villasekoitekangas ja tekoturkis kaulukseen. Jotain 20- tai 50-luvun tyyliin haaveilen. Teidä sitten, onnistuuko tyylittely.

Ikeassa oli jännä jälleen kerran huomata se, että mitä läskimpi ihminen, sen varmemmin pitää jämähtää keskelle käytävää ihmettelemään ja tukkimaan muilta kulku pahimpaan ruuhka-aikaankin. Tai sitten lyllerretään rinnatusten 300 metrin tuntivauhdilla. Ensi kerralla otan terävän sukkapuikon mukaani.

V:lle neuloin mustat sukat Nallesta.  Vähän näyttävät pieniltä miehelle, joka käyttää 46 kenkiä. Ihmetteli muuten, että kenkien kokoa on kasvatettu, ennen hän joutui käyttämään 47:ää. Unettomuus, liian isot jalat, ylipaino, kyllä on tämän perheen lapsia siunattu hyvillä perintötekijöillä!

Ja huomaatteko, taaskaan se laiska lortti ei ole saanut lankoja pääteltyä! Sama roikale lainasi Leena Lehtolaisen uusimman äänikirjana, muka ommellakseen puuvillapuseron paloja yhteen samalla kun kuuntelee. Pöh, sanon minä. Sehän innostui tekemään farkkuja ja surruutti ompelukonetta cd:n mäikätessä vieressä. Tuossa ne on nyt nekin farkut, ei tarvitsisi kuin ommella vyönlenkit kiinni alareunasta ja kääntää lahkeet. Mutta ei. Velvollisuuksiaan paetakseen tämä ruoja aloitti raitasukat Neulovan nartun raitaohjeilla       http://neulovanarttu.blogspot.com/. On se hurja.

Mutta lämpimät kiitokset Neulovalle nartulle. Mitat ja kavennukset muutin kyllä omiin koipiini sopiviksi. Ja keskeneräisenä rötköttää myös farkkuhame.

 

edelleen Nallesta.

Siis syys on tullut. Ensin pitää neuloa vllasukkia ihan vain syksyn kunniaksi ja pianhan on aika alkaa vääntää joululahjasukkia. Onneksi kutominen on kivaa :).

Eilen alkoi pilateksen jatko (kerrankin saan tehtyä jotain jopa jatkotasolle asti). Hämmästyttävää, edelleen se on todella kivaa, rauhallista, hiljaista ja rentouttavaa. Ja kuinka hyvää se tekeekään kippuraan jämähtäneille lihaksille. 

Lada the Lady on pelittänyt mainiosti. Ylihuomenna on tarkoituksena taivaltaa yhdessä ja yhteensä 1000 kilometriä. Erinäisiä sankarimiehiä on hälytetty pelastusvalmiuteen pitkin poikin Länsi-Suomea ja yksi jopa itään.

Lauantaina Maikkulassa oli Kani- ja jyrsijänäyttely. Mää rakastan jyrsijöitä, ainakin siistejä ja terveitä. Kuva belgialaisesta jättikanista, osallistujalistan mukaan painoa yli kuusi kiloa. Läsnä oli myös Hämeestä saapunut kääpiöjänis, kooltaan se oli noin kissanpennun kokoinen. Perskele, kun tuli allekirjoitettua vuokrasopimus, joka ei salli lemmikkejä.

 

ihan peruskamaa Nallesta.

Olen katsellut putkeen viisiosaista britti- (ja vähän jenkki-)jännäriä Viisi päivää. Kerrankin voi käyttää määritettä 'psykologinen'. Yleensähän sitä käytetään tylsistä nopeasti kirjoitetuista dekkareista, joissa muistetaan joka 45. sivu mainita että henkilö ajatteli tai tunsi. Vielä viimeinen jakso ja ehdin aloittaa sini-ruskeat Nallet.

Olisi niin paljon kivempi olla laiha, koska voisi ommella kaikenlaisia sieviä vaatteita. Nyt tarvitsee aina ensimmäiseksi miettiä, peittääkö vaate tarpeeksi.

ja hajukuusen.

Kunhan nyt saisi sen autonkin.

neule:

Lankakomeron sivuilla se esiintyy nimellä Frost flowers, Novitassa Frozen flowers. Kumpi hyvänsä, kunhan EI kuurankukka.

Lankana Anttilasta ostettu Veera, puikot 3. Aikas kiva, vielä pitää ratkaista pääntien malli. Täytynee olla aika leveä, nykymuodossaan pääntietä voi kutsua vähintäänkin antavaksi.

Mutta siis rakastan tätä pitsimallia yli kaiken. Ja se on tosiaan ainoa todellinen pitsi, jonka tähän mennessä olen neuleista löytänyt. Seuraavaksi samaa lankaa valkoisena, nyt helmaan tulee Lankakomerolta löytyvä malli.

 

valmista vaihteeksi

Kevät-sukat keväänkalvaissa koivissa. Villamokan lanka, 2,5 puikot. Kivan ohuet, tarkoitus käyttää kesällä mökkeillessä, jos kylmä yllättää.

Mariini valmiina (nimi siitä, että langan olisi pitänyt olla marine blau, mutten löytänyt), ihan muutama langanpätkä vain pitäisi päätellä. Vähän nössömpi kuin mallikappale, mutta eiköhän kesällä tule pidettyä valkoisten sortsien kanssa.

Riemastuneena pääsin aloittamaan keltaisesta puuvillalangasta pitkähihaisen neuleen. Olen joskus 90-luvun alussa ensimmäisen kerran bongannut vanhasta Burdasta pitsimallin, johon rakastuin sydänjuuriani myöten. Joitakin vuosia lehti oli häveissä ja olin aivan onneton. Nyt yllättäin se malli tuleekin samaan aikaan monesta suunnasta vastaan nimellä Frozen flowers. Ah! Ohutta puuvillalankaa, ihana malli (jonka vihdoin olen oppinut ulkoa) ja hyvä väri (tosin vähän kirkkaampaa haaveilin, mutta ehkä sen voisi värjätä). Nyt on joka päivä kiire töistä kotiin neuleen ja Emmerdalen ääreen.

Eilen talouteeni muutti J. Edgar Hoover, tuttavallisemmin pesukone. Hyvästi pesutupatappeluille. Jälkimmäisestä aiheesta on kirjoitettu dekkarikin, Vappukukkatyttö, ja ah! niin tosi. Kajaanissa sentään tyydyttiin viime vuonna kunnianloukkausoikeudenkäyntiin pesutupariitojen seurauksena.

 

Ihana oli pääsiäinen. En tehnyt yhtään mitään tähdellistä, luin, katselin vanhat tallennukset ja neuloin. Ah, ihanuutta, nukuin kuin onnellinen pieni orava. Mitä nyt perjantaina tappelin hellun kanssa ja itkin silmäni turvoksiin.

Join vähän punaviiniä, joten en uskaltanut neuloa mariinin hihoja, vaan aloitin kesällä Villamokasta ostetusta vihreästä pitkävartiset sukat. Taidan tarvita punaiset sandaalit sukkien kaveriksi.

upea, mutta hyvin se suojasi korvia hiihtoretkellä.

Cousteau, kaksi oikein kaksi nurin, häntä lumihangesta pelastamisen helpottamiseksi.

Noh eilen kävin shoppailemassa, synttäri- ja tupaantuliaislahjat. Stockmannilla (jossa käyn jo ihan senkin takia, että myyjät teitittelevät ja rouvittelevat siellä minuakin, joka tunnen itseni lähinnä ronskilan hilkaksi röntsövaatteissani) oli Stricktrends-lehti, jossa on aiemminkin ollut ihan kivoja toteutettavia, ei liian erikoisia malleja.

Kannen malli on kiva, toki värikin on aika ihana. Tosin laskokset on ehkä syytä unohtaa

Mariinipuserokin on aika soma

Ja varmaan tällainen 20 kiloa ylipainoinen emäntä näyttää yhtä sutjakalta tuossa mallissa. Jesh!

Harmittaa vain, kun Anttilassa ei ole enää (saksalaisia?) Erika- ja Viola-puuvillalankoja, joita vielä pari vuotta takaperin myytiin ainakin Joensuussa. Ne oli edullisia ja ennen kaikkea todella hyvin juoksevia lankoja. Kotiväki on ihanaa, mutta minulle tuskastuttavan hidasta neuloa. Kaipaisin sellaista 3 tai 3,5 puikoille sopivaa täyspuuvillaista kohtuuhintaista lankaa, josta saisi puseron alle kilon langoilla. Ja värivalikoimaakin saisi olla.

 

Ampiainen pampiainen

Seitsemää veljestä ja Nalleja, 2,5 puikoilla punaisella kaksi oikein, eri väreillä kaksi nurin. 16 silmukkaa puikolla, koska kirjava resori vetää aina vähän tiukalle. Tosin 15 olisi riittänyt, nyt vähän turhan väljät. Alle siis sopii toiset tumput. Kirjoneuleena tosin tarpeeksi lämppimät ilmankin.

tässä keskeneräisenä. Eilen jaksoin neuloa varsin kaksi riviä.

Kuinkahan väsynyt sitä olisikaan ilman päivittäistä vitamiinlisäystä. Tulisipa jo oikea kevät (kevään ystävällehän se alkaa maaliskuun ensimmäisenä päivänä, oli sää mikä hyvänsä), nyt tarvittaisiin valoa ja lempeitä tuulia!

Regia-sukkalangasta tuli viimein väännettyä valmiiksi. Malli Fifi Ullaneuleesta, kivan yksinkertainen neuloa. En vain halua ostaa pitkää pyöröpuikkoa, joten viime kerrokset pitää sitten aina nytätä silmukoita kasaan oikein hartiavoimalla.

Haluaisin alle jonkun räväkänoranssin takin tai ehkä sentään vain t-paidan.

Unimakkarani, henkilökohtainen unileluni, on Oulussa, joten olen nukkunut koko viikonlopun kuin lapsi. Lisäksi ankaraa venyttelyä ja Pilates-harjoittelua, ja päätä ei särje lähes lainkaan. Hienoa!

on tässä

kiitämme kuvaajaa mielenkiintoisesta kuvakulmasta. Lähikuva

esittää perhoskuvion lähemmin. Yllättävän hidas neuloa, vaikka kuvio ei monimutkainen tai työläs olekaan.

Vaikka itse otankin haasteet, meemit yms. ihan mielelläni vastaan, en lainkaan loukkaannu, jos joku ei halua niihin osallistua.

tässä sivulta



ja tässä edestä. Nallea, puikot nro 3. Vähän turhan löysät, taitavat olla lämmittelysukat arktisiin sisälämpötiloihin. Väri ja kuvio miellyttää edelleen.

Eilen räyhähenki oli piilottanut jälkijoululahjakorista toisen cousteaun. Etsin koko kämpän, toistaiseksi ei löytynyt. Enkä todellakaan ymmärrä, miten se on voinut omia aikojaan kadota. Eli ainoaksi selitykseksi jää räyhähengen toimet.

esiinnyn uuden vuoden kunniaksi.

En ole humalassa, rillit on aina vinossa ihmisellä, jonka korvat on eri korkeudella.

En ole edelleenkään humalassa, nyt jännitin sulkimen räpsähdystä. Oranssi siis kaksinkertaisesta Regia sukkalangasta ja punainen Seitsemästä veljeksestä ensin pyöröpuikolla, lopussa sukkapuikoilla. Resori yksi oikein kiertäen, yksi nurin. Heti resorin jälkeen tasaisesti 8 x 1 silmukan lisäys neljän tai viiden kerroksen välein. Kun leveys on riittävä, pari senttiä suoraa ilman lisäyksiä. Lopuksi kavennukset tasaisesti 8 x 1 silmukka joka toisella kerroksella. Kun puikolla on 8 silmukkaa jäljellä, vedä lanka niiden läpi ja kiristä. 

on tässä:

Samasta ihanasta Enfin-langasta kuin Maria Langin syyskaulaliina. Puikot 6,5, kuviona viuhkapitsi. Idea varastettu OuNen neulojalta kuukauden takaisesta tapaamisesta. Lankaa meni tähän kaksi kerää eli oikein riittoisaa. Väri on oikeasti vähän tummempi, mieleeni tulee joko karpalosuo tai sitten kokonaisilla kirsikoilla täytetyt konvehdit.

Mutta lanka siis on ihana. Hyvin juoksevaa, ei nöyhtää, on helppoa purkaakin. Tosi helmi!

En tiedä, mitä ajatella ja sen näköinen on ilmekin.

Lankana Novitan Kaarna, meni kolme kerää. Ohje Novita-lehdestä, paitsi että minä en virkannut vaan neuloin suoran kappaleen. Päälaki yhteen ja edestä n. 10 senttiä päällekkäin.

Takana on palmikko

Aikas on iso ja jos se tuosta vielä vähänkin venyy, kuten pelkään löysän neuleen tekevän, niin siinäpä hyvä autopeite talveksi.

voisivat nämä olla nimeltään. Ihana värisävy!!! Pari vuotta sitten ostettu 7V, puikot 3,5. Nipalle joululahjaksi. Tuskin tykkää.

Seuraavaksi Vilholle sukat ja Kaarna-huppu puikoille. Tosin viikonloppuna täytyy ahkeroida duffeli valmiiksi. Nappuloita ei vieläkään ole. Paappa lupasi käydä Joen langassa ostamassa, mutta taitaa olla kiireitä hänelläkin.

ja kissalapaset matkustavat tänään Helsinkiin. Minä seuraan mukana.

E:n sukat

ja E:n sukka

Nämä on jo viime talvena tehdyt, mutta odottivat kesän Oulussa. Malli on se sama vanha valkoisissakin esiintyvä, nyt ehkä erottuu paremmin. Lankana Nalle ja puikkona 2,5.  Tarkoituksella tiukat, sekä malliltaan että käsialaltaan, pysyvät paremmin jalassa.

Kiva lähteä reisuun. olen ansainnut vähän rentoutusta. Lauantaina mennään katsomaan teatteriin Missä kuljimme kerran. Ja ehkä tulee kierreltyä lankaliikkeitä. Ja ainakin uusi lautanen pitää ostaa Indiskasta sen räyhähengen rikkoman tilalle.

nopeasti. Lankana on kokonaan tekokuituinen Enfin muoks. EIPÄS OLEKAAN VAAN FANTASTICO, hyvin juokseva Joen langasta eurolla 50 g ostettu pehmolanka. Puikot numero 5. Väri on Nipan oma toive. Ihan kiva. Huppariahan hän ei voi pitää, koska se kutittaa ja tekee lihavan näköiseksi. Ihan kuin olisin arvannut. (kts. lokakuun postaus)

Huivi aseteltuna ja

huivi aamukaunottaren kaulassa.

Huivin malli on uudesta Novitasta, kolmiohuivin nimellä. Minusta se on selvästi Kiri (varmaan tuttu kaikille Ullaneuletta lukeneille), aloitettu vain kärjestä eikä niskasta. Mutta tämähän on sitä ikuista "kuinka kauan malli on lainattu ja vain muokattu ja milloin siitä tulee oma" -horinaa.

Nallesta.

Mukavaa kerrankin saada jotain valmiiksi. Malli on oma, varsin yksinkertainen, kertautuva pitsiraita ja väliin tarpeen mukaan nurjia silmukoita. Polvipituisissa nurjassa raidassa saa kavennuksen tehtyä huomaamatta. Tein OuNen viime ystävänpäivän vaihtoon Vattumadolle samanlaiset.

Eilen olinkin pitkästä aikaa OuNen tapaamisessa. Mukavaa oli, kiitos seurasta kaikille Valveen kahvilassa olleille.

Aloitin vielä kympin uutisia katsellessa harjoittelijan lapaset tummanharmaasta 7V:stä.

mietityttää. Nipan huppari oli kopioitu ja muokattu Valinnaisaineiden blogista löydetystä Central Park Hoodiesta. Kuinka paljon voi kopioida ja muokata??? Tietenkin pitää mainita alkuperäinen, mutta kuinka tarkasti? Uudessa VK:ssa on ihana neulottu laukku, mutta sehän on mainos maksullisesta ohjeesta. Minulla ei ole luottokorttia enkä sitä tuollaisen takia hanki. Toisaalta kuva on riittävän tarkka ohjeeksi, mutta voiko mallin vain kutaista kuvan perusteella? Voiko Marimekon kankaista ommella itselleen??? Voiko raitatrikoista ommella itselleen pitkähihaisia paitoja ja pitääkö aina huutaa kaikille, etteivät ne todellakaan ole maripaitoja vaan suvipaitoja???

Kuvassa Paappa kaulaliinoineen kottaraispöntön alla.

 

 

valmistui viikonloppuna. Eniten rassasi taas kappaleiden yhdistäminen. Ihan kiva, Seitsemän veljeksen neulomiseen tottui aika nopeasti ja muotokin onnistui aika hyvin. Hupun reunus jäi vähän liian kireäksi, ensimmäinen versio kun oli liian löysä. Näin ehkä voisi nähdä sen söpön punahilkkamaisena.

Paketti lähti itärajalle eilen. Ei edes jännitä N:n kommentit, todennäköisimmin toteaa: "Ihan kiva."

Huppari edestä

Huppari takaa

ja huppu ylhäällä

Sinisen kaarrekovillatakin uusimmasta Modasta aloitin lauantaina. Purin, aloitin uudelleen, purin, tein uudelleen, mutta nyt näyttää luistavan. Tummansinistä Nallea, joka sentään on mukavaa neuloa!

edustavat pitkät sukat. Samalla omalla mallilla on myös kirkkaanpunaiset, nämä ehkä tyylikkäämmät.

Keltaisen hupparin hihat etenevät perinteiseen tyyliin: neulon, liian kapeat, puran, neulon, liian lyhyt palmikko, puran... Pian pitäisi päästä aloittamaan E:n kissalapaset ja sininen kaarrokevillatakki uudesta Modasta. Joulu tulee ennen kuin huomaammekaan ja se tarkoittaa lukuisia sukkapareja, lapasia, ainakin yhtä kaulahuivia.

oli sentään aurinkoisiakin päiviä. Todisteena kuva Yyteristä heinäkuun puolenvälin aikaan.

Laitoin kuvat keltaisesta hupparista ja kaulaliinasta otsikkojensa alle, mutta kuvanlaatu kärsi pienentämisestä.

Huppari Seitsemästä veljeksestä nelosen puikoilla. En pidä tällä langalla neulomisesta, se on hyvin muovimaisen tuntuista, natisee eikä tahdo luistaa kunnolla. Ihmettelen, miten Nalle, jonka koostumuksen pitäisi olla saman, on niin mukavan tuntuista.

 ja kaulaliina

Kaulaliinakuva näyttää vieläkin oudolta. Reumalankaa 2,5 puikoilla.

Olen suunnitellut blogin aloittamista siitä asti, kun sain ensimmäiset R:n lapaset valmiiksi. Paljon muutakin olen sen jälkeen ehtinyt tehdä, ensimmäiset lapaset on jo aika nuhraantuneet, mutta tässä siis R:n lapaset 2.

Ohje on Suuresta Käsityölehdestä 6 - 7 2008. Lankana Isoveljeä ja Nallea. Peukalossa oioin.

Mieleisien ja onnistuneiden mallien tallentaminen olisi pitänyt siis aloittaa jo aikaa sitten. Tietotekniset taidot on aika vähäiset, jospa nekin tässä karttuisivat.

Minä neulon ja kudon. Neulon, koska minulla on kielimiliisin taustaa, kudon, koska murretaustani määrää niin. Ja nautin juuri neulomisesta, valmiit kappaleet voivat oikein hyvin odottaa viimeistelyä vaikka parikin vuotta. Jostain syystä inhoan kappaleiden yhteen ompelemista, päättelyä, höyryttämistä yms. Vilhon ja Nipan ollessa pienempiä yritin innostaa heitä opettelemaan viimeistelytaitoja. Eivät innostuneet.

Parhaillaan kudon kaulaliinaa reumalangasta. Sopiva työ kirjan lukemisen ajaksi. Nipalle pitäisi aloittaa keltainen huppari, Valinnaisaineet -blogista löydettyä Central Park Hoodieta soveltaen. Aika usein joutuu soveltamaan, pituutta ja leveyttä on enemmän kuin tarpeeksi. Nipan pipa on sellainen lippistyyppinen ratkaisu, joka on tullut aloitettua ja purettua, aloitettua ja purettua... kaipas ymmärrät idean.

Tänään voisin paheksua isiä, jotka tuovat uimahallin kuntoaltaalle uimataidottomat lapsensa opettelemaan uimahyppyjä altaan reunalta. Muuten oikein reipasta toimintaa, mutta kun allashuoneen ovessa lukee EI LAPSIA KUNTOALTAALLE ja altaan reunalla on monta isoa kylttiä, joissa hyppääjän kuva ja päällä iso punainen raksi. Sen ymmärrän että lukutaidottomia, mutta että vielä sokeitakin!