Minulla on yksi hyväksihavaittu t-paidan kaava, ja sillä voi kätevästi leikata myös trikoomekon kappaleet. Yläosa vain vähän paitaa lyhyemmäksi ja alaosaksi suora kappale, joka rypytetään yläosan helmaan. Ompelin viikolla mansikkamekon

Ihan kiva arkimekko kesäksi. Tästä innostuneena kaivoin varastoista turkoosin palasen, jota joskus ajattelin yöpaidaksi (ja minähän en yöpaitoja käytä). Leikkasin yläosan tosi lyhyeksi ajatellen, että näin mekosta tulisi sievästi empirelinjainen. Ei kyllä tullut, mutta kai tuota voi kotona käyttää, tai sitten ihmisten ilmoilla, kunhan saan laihduttua parikymmentä kiloa.

Kangas on kyllä kuvassa paljon nätimpi kuin miltä se palana näytti.

Ilmeisesti muu Suomi edelleen hekumoi helteessä. Oulu ei. Olkapää ei ole kipeä, mutta hauis on eikä kättä saa taivutettua sivulle eikä taakse. Suu on kipeä. vanhat arvet kiristävät limakalvoa ja uudet kirvelevät. Ranteeseen putkahti pitkästä aikaan sarkkikseen liittyviä näppylöitä. Jee. Huomenna menen saamaan kolmannen kerran kortisonia, toivottavasti lääkäri on tavallista puheliaammalla päällä ja valaisee minua mahdollisista jatkotoimista.

Huomenna vietämme töissä kevätkauden kurssien päättäjäisiä, vähän ohjelmaa ja todistukset ja kaikki. Illemmalla sitten on opettajainkokous, mikä tarkoittaa, että lähden kollegan kanssa baariin. Kesälomaan on vielä kolme viikkoa, kesällä on kuitenkin leppoisampi työskennellä. Heti, kun pyöränkummi on paikattu, alan pyöräillä töihin, siinäpä kilot lähtee. Tänä kesänä en taida vuokrata Hailuodosta mökkiä, nythän minulla on oma sauna, iso parveke vilvoitteluun ja koivuja vilvoitellessa ihasteltaviksi. Teen sitten päiväretkiä Luotoon eräälle salaiselle rannalle, jota kukaan ei varmaan olekaan keksinyt. Yllättäen kesälomalla olisi tarkoitus myös järjestellä säilytystiloja ja heitellä ylimääräistä tavaraa pois.  

Takana terälehdet näkyy vähän roikkuneen, edessä ymmärsin kiinnitellä vielä erikseen sudenkorennoilla. Harmi vain, että lähes kaikissa kuvissa oli niin pimahtanut ilme, ettei niitä voi esitellä tämänkään vertaa.

Siivillekin pitää seuraavalla kerralla laittaa tukevampi kiinnitys. Sinänsä tämä molempien olkapäiden ympäri kiertynyt kuminauha oli ihan toimiva, mutta liian kevyt kannatellakseen siipiä. Ja alumiinilangasta väännetyt lennättimet ovat ehdottomasti kertakäyttökamaa, taittuivat koko ajan.

Bileet oli kivat! Nykyiset työkaverit ovat äärettömän mukavia, ja yleisesti ottaen yhteisön henki on reilu ja salliva. Sallii jopa ikäihmisenkin koheltamisen :)

Huomenna vietetään työpaikan merkkivuotta. Päivä juhlitaan asiallisissa merkeissä perusmekoissa ja -puvuissa, mutta illaksi kävi käsky pukeutua fiktiohahmoksi. Hohhoijaa, Mutta kun kaveri sitten ehdotti keijun hahmoa, innostuin, ja yllä pukuni. Ompelin ensin pitkän t-paidan ja sitten siihen harsin terälehtiä. Siivet taivutin Tiimarin alumiinilangasta, liimasin kehikkoon sellofaania, johon sitten vielä maalasin suonet. Hökötyksen ripustan selkään kumanauhasta tehdyllä lenkillä, jonka kierrän olkapäiden ympäri.

Vitsi on tietysti siinä, että olen 178-senttinen harmajapää :)

Seuraavaan lomaan on vielä useampi viikko, huokaus. Ei ole pienintäkään ongelmaa viihtyä yksin kotona, oli sitten syys- tai kesäloma, aina saan ajan kulumaan oikein kätevästi.

Ensin oli pienimuotoiset tupaantuliaiset muutamalle mukavalle työkaverille. Sunnuntaina ajelin hurjalla Ladallani Joensuuhun viemään alaikäistä kotiinsa, poikittaisliikenne julkisilla kun on mitä on. Vähän draamaa ja hurjaa kyytiä taas kotiin marsunpoikia hoitamaan. Hitsit, en tullut ajatelleeksi, ettei kolmen marsun kanssa enää matkustakaan yhtä helposti kuin yhden. Muuten sitten olla möllöttelin, luin ja katselin televisiota ja neuloin, tietenkin. Ompelin myös ratsastushousut

Kyllä ne ihan hyvänmalliset ovat, vaikken nyt itse niissä viitsikään kuvassa esiintyä. Malli on jostain muutaman vuoden takaisesta Suuresta käsityöstä, jossa on koot kolmelle eri pituudelle. Ihmettelen kyllä miksi muka eri mitoitus, sillä valitsin 180-senttisen kaavan ja siltikin lahkeet jäivät liian lyhyiksi. Minun jalkani eivät ole ollenkaan pitkät 180-senttiselle, ja SK:ssa on yleensä vähintäänkin reilut mitoitukset. Ihan ok-kaava, jouduin piirtämään isomman koon itse ja siis ne lahkeet pitää seuraavissa bögissä pidentää. Reisikin jää vähän väljäksi, mutta eiköhän noilla hevostelemaan pääse. Jah tosiaan, paikkakankaan valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, tuollainen samettimainen tekomokka ei oikein vastaa tarkoitustaan.

SK on kyllä ihan mukava lehti silloin, kun pitää etsiä jotain perusvaatetta, klassikkoa tms. Jonkin aikaa siinä oli kokeilevan päätoimittajan aikana aikas erikoisia juttuja, mutta nyt näkyy taas palanneen ...sanottaisko juurilleen. XL-mallit ovat kyllä aivan kamalia, yläosat säkkejä, alaosat valtavia kumilankavyötäröisiä hirvityksiä ja takit aina purkautumattomasta huovasta leikattuja vuorittamattomia rytkyjä, jossa leikattu kankaanreuna jää esille. Mikähän taika siinäkin on? Mutta siis periaatteessa tykkään.

Minä sitten rakastan kesää! Minusta kesä on normaali olotila ja loppusyksystä loppukevääseen on jotain epämääräistä vinksahtanutta aikaa. Ja kuitenkin joka vuosi kesäkuun puolivälissä vasta oikein tajuan, että hitto, nythän onkin jo kesä. Eilen viimeksi kyselin hellulta, voitaisko lähteä kesällä sinne ja tänne.

Nythän kevät meni vielä tavallista enemmän ohi kaikenlaisissa potemisissa, sairaslomissa ja uupumuksissa. Äsken hoksasin ompelukoneen äärelle istuessa, että olen kaikkea muuta kuin väsynyt, olen jopa jaksanut puuhastella koko viikonlopun ja että olen aika hyvällä mielellä. (Dopingilla ei ole osaa asiaan)

Käsitöitä on harjoitetttu:

Merseroidusta puuvillasta neulottu paita on viittä vaille valmis, vaaleanbeige väri on inhokkini, mutta aioin jo alusta pitäen värjätä valmiin neuleen. Olen vähän huojunut turkoosin ja vihreän välillä, mutta taidan kallistua jälkimmäiseen, koska en ole löytänyt riittävän turkoosia väriainetta. Toisena kuvassa esiintyy uudesta lankaliikkeestä ostettu silkkilanka (ehkä vähän luksusta!), joka on vielä paljon helakampaa kuin kuvassa. Ah! Siitä olisi tarkoitus syntyä jonkin sortin pienehkö kaulahuivi peittämään kaulan arpea. Eilen jo vähän katselin Lankakomeron FF-huivia. Alinna esiintyy farkunteelmät, kaavana itsepiirretyt viimesyksyiset.

Hyvän tuulen puuska ompelukoneen äärellä saattoi osin johtua siitäkin, että koneeni on aika ässä! Äiti jätti pientä perintöä ja entistä ompelijaa muistaen ostin kauan haaveilemani kunnon koneen. Minulla oli ensin vanha Singer, sitten pitkään uusi muovi-Singer, joka oli todella ällöttävä. Tämä nykyinen on Pfaffin peruskone, mutta aivan loistava. Tasainen siisti ommel, ompelee kiltisti ohuet ja paksut kankaat ja on kerta kaikkiaan ihana! Ennen aina halveksin käsityötaidottomia sukulaisia, jotka kantoivat kaikenlaisia rytkyjä korjattavaksi, "kun sulla on kunnon kone", mutta itse asiassa kone kyllä merkitsee tosi paljon.

Ompelin peruskaavallani pitkän farkkuhameen, lisäsin sivutaskut ja ompelin kaksi riviä pitsiä helmaan.

Tulee pidettyä (kunhan paino putoaa pari kiloa, ettei kurista vyötäröltä aivan yhtä järjettömästi kuin tällä hetkellä).

Jo viime kesänä neuloin pitsiä, viime viikonloppuna ompelin kaikki valmiiksi ja päättelinpä huolellisesti langanpätkätkin, tavallisesti vain leikkelen hihoista tai helmasta roikkuvat langat.

Ohje on Lankakomerosta (http://lankakomero.blogspot.com/2007/06/peacock-plumes-toppi.html), lisäsin hihat.

Frost flowers on lempipitsini, tässä keltaisena ja valkoisena

Lankana on Anttilasta ostettua halpaa puuvillaa. Ja kunpa nyt muistaisin jatkossa olla ostamatta merseroimatonta lankaa, on nimittäin suht nyppyistä puseroa jo parin käyttökerran jälkeen. Paitsi että minähän en siis tänä vuonna osta sen kummemmin lankoja kuin kankaitakaan. Joku siis yritti vähän siivoilla nurkkiaan ja huomasi varastot varsin kattaviksi.

Samoin olen alkanut tuntea huonoa omaatuntoa käsityölehtien ostamisesta. Hyllyt siis kirjaimellisesti notkuvat lehtien ja kirjojen painosta. Sitten kuitenkin käytän aina niitä paria luottokaavaa, vanhasta Maripaidasta piirrettyä, perushametta, vanhoista farkuista piirrettyjä farkunkaavoja ja Modan takinrunkoa. Neuleisiin otan kyllä kuvioita lehdistä, mutta niissäkin teen yleensä aina sen perusmallin, suorat kappaleet ja aina saman hihanmallin. Tähän on vähän pakkokin, kun tuota kokoa on kertynyt...

Kokoa on, ja sitä on kertynyt viimeisen vuoden aikana vielä entistäkin enemmän. Vaikka rakastan Lada the Ladya, niin se huono puoli sen saapumisessa oli että siihen jäi 100 kilometrin pyöräily viikossa. Ja töiden jälkeen minä en halua mitään muuta kuin kökkiä kotona. Turhamaisuus on tietty yksi hyvä syy, mutta ei nämä massat tee hyvää terveydellekään. Tarkoituksena on siis kokeilla rauhallisesti vanhaa KTL:n dieettiä ja lisätä liikuntaa. Enää ei tarvitse kuin keksiä se itselle sopiva liikuntamuoto, joka myös kuluttaisi energiaa.

Vihreämpi on Tallinnasta ostettua Portofinoa ja siitä tulee lyhythihainen jumpperi kesäksi. Puuvillasekoitetta ja nro 5 puikot. Outoa neuloa näin isoilla, mieluisin koko on 3 tai 3,5. Eikä lankakaan oikein tahdo juosta. Paksuna kyllä etenee ihan sutjakkaan.

Ruskea villakangaspomppa on ollut jo monta viikkoa valmis, mutta sää ei ole suosinut harrastelijakuvaajaa. Nyt Hämeessä porottaa täydeltä taivaalta ja

takki on tässä. Kaava on sama kuin duffelissa. Olen ihan tyytyväinen, sillä tavoittelinkin mummomeininkiä. Istuu ihan hyvin ja on tarpeeksi pitkä hameen pitoon. Napit löytyivät Nappi-Kikasta, vaikka vain katselemaan poikennut paikallinen kuuluisuus veikin myyjien kaiken huomion ja me muut asiakkaat saimme penkoa rompetta itseksemme. Vuori on vaaleanpunainen.

Minttusuklaan värisen villapaidan viimeistelin just äsken ihan hiihtoloman alkamisen kunniaksi ja jaksoin jopa päätellä kaikki langanpätkät (onnistui helpostikin tarpeeksi isolla parsinneulalla).

Oikeasti vihreä on paljon omenaisempi ja ruskea suklaisempi. Höyrytys oli onnistunut kokeilu, mutta olkapäistä tuli liian 80-lukulaiset. Muistakaamme vastaisuudessa jättää tarpeeksi leveyttä pyöriön yläosaan. Siis jos on minullakin leveät hartiat, niin ei kyllä niilläkään täytetä tätä neuletta. Täytynee laittaa toppaukset.

Hassua että ruskea oli pitkään ihan no no -väri minulle. Vihreästä olen jokseenkin tykännyt mutta sitäkään en ole voinut ajatella omiin vaatteisiini. Näinhän se menee, yhtäkkiä tulee vain aika vaihtaa väritystä.

Hiihtoloma alkoi. Tulin perjantaina Lada the Ladylla H:aan. Sulo matkusti isossa häkissään takapenkillä eikä näytä kärsivän matkailusta lainkaan, heinä maittaa ja jyvätkin. Huomenna jatkamme turneeta Savoon kylpylälomalle! Sulolle olisi pitänyt ommella uikkarit, nyt taitaa jäädä kylvyt väliin. Minä sen sijaan varasin hoidon jos toisenkin itselleni, kiitos sponsorin. Ah ah ah!

oikeastaan ymmärränkin, miksi minua ei eilen huolittu ylipainon takia erääseen lääketutkimukseen. Ja joku ihmeen vimma näyttää olevan leikata housujen lahkeet liian lyhyiksi.

Ja mielellään vielä eripituisiksi.

Kaavan piirsin Warrickin farkuista, kangas Eurokankaasta. Ei kyllä purista tai kiristä, kangas on joustavaa farkkua. Ihan ok, ja kukapa minua katselisikaan.

T-paita ja villatakki on värjätty Nitorin tekstiilivärillä. Värjääminen se vasta lystiä onkin, kohta alan värjätä vaatteitani toista kierrosta!

Enää kaksi yötä ja Suomen Muodin huipulle alkaa! Jeeee! Mää sit rakastan amerikkalaista MH:a ja Suomen versiokin näytti ihan hyvältä. Jopa Janne Katajakin näytti ja kuulosti ihan siedettävältä. Mä väitän kaikille, että nautin katsoa kun joku leikkaa kangasta, ompelee, korjaa ja viimeistelee vaatetta. Höpö höpö, oikeasti mä olen hulluna kaikkeen, vain Heidin "Auf wiedersehen" vähän tökkii.

asioihin, sillä tässä esiintyy vessapaperirullapiilo

Sitä en osaa sanoa, miksi vuokraemäntä on valinnut talouspaperirullan pidikkeen kylppäriin. Epäkäytännöllinen se on, sillä rulla lähtee pyörimään itsekseen ja paperi valuu lattialle. Piilo edustaa selkeästi mummotyyliä. Seuraavaksi pitänee yrittää virkata sellainen nukke, jonka alle voi loput rullat kätkeä. No juu ei. Sen sijaan erilaisia piiloja on tullut ommeltua viime päivinä. Oikeastaan tarvitsisi suunnitella jokin kenkälokerikko naulakkoon. Naulakkoon voisi myös ripustaa huivipussukan, lapas- ja käsinepussukan...

ovat ihan siveästi muovipussien säilytykseen. Isompi isoille ja pieni hedelmäpusseille. Ompelin putken, jonka molempiin päihin tein nauhakujan. Alareunaan kuminauha sen verran löysälle/kireälle, että siitä mahtuu pussi ulos ja yläreunaan tavallinen kiristysnyöri.

Tämä

on iso kassi lankojen säilytykseen. Kuvasta ei oikein hahmota sen kokoa, iso nimittäin on. Ompelin kaksinkertaisesta kankaasta, sininen vuori, ranskalaiset saumat. Näin sain vuorin helposti oikean kokoiseksi. Minulle kun tämä koon säätäminen on erityisen hankalaa. Vaikka millä ja miten mittaisin, niin aina viimeistään ompeluvaiheesa joku reuna heittää.

Lainatakseni Vilhoa muutama vuosi sitten: "Auto, auto, auto. Auto, auto, auto. Jos mulla olis auto. Mä haluan auton." Siis minullakin oikeastaan on jo yksi auto, ostin nimittäin V:lle syntymäpäivälahjaksi kolme vuotta sitten auton (ja vähänkö hyvän äidin maine minulle siitä tuli kaveripiirissään). Tarkoitus oli käyttää sitä vuorotellen, asuttiinhan silloin vielä saman katon alla. Noh, reilun kuukauden kuluttua muutin jo Imatralle työn perässä ja sinne jäi J:hun  sievä valkoinen Honda. Nyt on kiikarissa vähän vaatimattomampi auto, ajatuksena että kun se jo valmiiksi on romu, ei tarvitse niin kamalasti pelätä uusiakaan kolhuja.

kuuluu toisiinsa sointuvat kenkä- ja likavaatepussit sekä hygienia- ym. pussukat.

Kenkäpussin materiaali on jonkin tilkkuja 2 eurolla -pussin mukana tullutta valoverhoa. Aivan veemäistä ommella, koko ajan piti kiristää lankoja molemmista päistä.

Seuraavaksi ohjelmassa seuraa pienten ja isojen muovipussien säilytykseen tarkoitettujen putkiloiden ompelua. Itse kyllä vihaan muovipusseja, mutta jostain niitä aina kotiin siunaantuu. Olisivatko itsesikiävää laatua??? Sittenpä pitäisikin ommeskella vähän Ikea-kassien tyylisiä lankojen ja kankaiden säilytykseen.

Löysin tänään sitä omenanvihreää Coralloa, jota taannoin kyselin. Mutta sen ostettuani minun on kerta kaikkiaan alistuttava ehdottomaan kenkä-, lanka- ja kangasselibaattiin. Tai sitten pitää muuttaa isompaan asuntoon.

tuli tästä. Ei ehkä maailman tyylikkäin läppärilaukku, mutta ehkä sopivasti hämääkin kaiken maailman kriminaaleja.

Kiinni ja

ja auki.

Päälyspuoli  tilkuista ja sisäpuoli lakanakankaasta. Völissä vanulevyä. Olkahihna minulle sopivan mittainen, koska kotona ei ollutkaan sopivaa solkea. Kiinnityksen nappi tms:kin odottaa löytymistään.

Vaan onpa kiva leikellä leikkurilla paloja. Pesin ison kasan kellarille löyhkääviä palakankaita odottamaan ideaa ja Mari-kankaitakin alkaa olla riittävähkö määrä.

keskustelua, johtuisko siitä että tavallisimmin pukeudun töihin pari numeroa liian isoihin housuihin ja mustaan villatakkiin.

Itkettää katsoa vyötärönseutua, omenalihavuuden sijaan voisi jo puhua melonilihavuudesta. Kangas Löytöpalasta, yläosa hyväksi havaittu t-paitakaava ja alaosana laskostettu suora kappale. Alun perin ajattelin rypyttää, mutta laiskuus iski ja ehkä tasapaksulle sopii laskostettu vyötärö paremmin.

Tämä on niitä vuoden parhaita hetkiä. Odotettu ja ansaittu loma ihan muutaman tunnin päässä. Kaikki vielä edessä. Kahvikin tuoksuu paremmalta kuin maistuu.

oli tajuta hiihtoloman lopussa, että seuraavaan lomaan on 15 viikkoa. No ei hätää, ei olekaan, vaan 16, koska loma-aikaehdotukseni ei mennyt läpi. Vee! Esimies voisi sitten kerralla ilmoittaa, ettei lomarahoja kannata muuttaa vapaiksi, koska niitä ei saa pitää varsinaisen loman yhteydessä. Muutenhan muodostuisi liian pitkä loma, joka voisi rentouttaa ja virkistää liikaa. Kollegani olisi siis ollut halukas sijaistamaan minua.

Loma oli ihan mukava, pärskimistä en enää muistakaan (sitä paitsi antihistamiini auttoi vähän). Ensin HML:ssa pari päivää, en käynyt edes Villamokassa, vaarin ihmettelevien silmien alla neuloin pikku kaulaliinan Novitan Sorbetti-langasta. En enää ymmärrä, mitä hauskaa tai sievää langassa näin.

Helsingissä perjantaina seminaari Vähemmistökielet ja kirjallinen kielenkäyttö, helposti seurattavia riittävän lyhyitä alustuksia ja muutama lupaavasti alkanut tulinenn mielipiteenvaihto teemaan liittyen. Illalla sitten kävin R:n kanssa Vuotalossa kuuntelemassa, kun Pauli Hanhiniemi soitteli vanhoja ja uusia biisejä ja jutteli leppoisia Heimo Holopaisen kanssa. Pidän hänestä laulajana, samoin puheäänensä on tosi kaunis. Vähän jäin miettimään, voiko jonkun elämä olla todellakin noin ongelmatonta ja huoletonta.

Lauantaina ihme kyllä en ostanut kenkiä, vaikka huonolla omatunnolla raskautettu hellu siihen suorastaan kannusti. Tekisi mieli sellaisia pyöreäkärkisiä Minni Hiiri-kenkiä, joissa on remmi jalkapöydän päällä, mutta en löytänyt sopivia. Lohduksi kävin sitten pikaisesti Eurokankaassa ostamassa yöpaitaan ja kahteen t-paitaan trikoita. En ole ikinä tykännyt yöpaidoista, mutta vuodenvaihteesta lähtien asunnossa on ollut suht viileää ja niin vain korskeampikin naturisti alkaa pukeutua yöpuulle. Pitkävartisista apilasukista on tullut unisukat ja tänään ompelin ohutraitaisesta trikoosta yökkärin (7,45 €:n pala).

Perjantaina kävin syömässä kurdiravintolassa ja lauantaina R:n ja hellun kanssa turkkilaisessa kuppilassa. Mielenkiintoista, että ruoka lisukkeineen oli ihan samanlaista kummassakin paikassa. Hyvää toki, ei siinä mitään.

Töissä kerrassaan ihana viikko. Maanantaina tukin upouuden kopiokoneen, siirryin tulostamaan, jolloin yhteiskäytössä oleva tulostin hajosi täysin. Siitä raahauduin omalle koneelleni, joka jostain syystä oli kadonnut verkkoyhteydet (sis. oman tulostimenikin). Atk-mies kävi, tuli kuten aina valoisasti hymyillen että äkkiäkös me tämä fiksataan. Ja kuten aina, lähti koneeni kainalossaan päätään pyöritellen eikä voinut ymmärtää, missä vika tällä kertaa piilee. Ja k.a. perjantaina hän palasi pyydellen anteeksi viivästystä, mutta nyt pitäisi toimia. Ja k.a. eihän se toiminut. Ja viikolla puhelimeni muutti omia aikojaan profiilin äänettömäksi, ja minulla meni vuorokausi hoksata, missä vika.

Epäilen energiatasoni latautuneen viikon aikana siinä määrin, että sähkökenttä ympärilläni oli liikaa kojeille yms. laitteille.

Lisäksi Kouvolan dekkariseminaarin tämänvuotinen ohjelma on niin surkea, että jääköön monivuotinen perinne. R. arveli, että kaikki laadukkaat asiaankuuluvat ovat jo käyneet, minä taas epäilen Ritvan porukoineen halunneen keksiä jotain ”vekkulia”. Muutenhan ei ole selitettävissä, miksi ohjelman aloittaa ”hauska” ja ”persoonallinen” tekosavolainen ”maalaislääkäri” kertomalla murhista työyhteisöissä.

tuli tehtyä viime kesänä Marimekon sievästä palasta. Minä kun vain lihon lihomistani, enkä sitten tullut pahemmin sovitelleeksi kaavaa, lisäsin vain summamutikassa vähän leveyttä. Ajattelin lisätä pituuttakin ihan vain tasapainon vuoksi. Ihan inansa liian iso tuli, mahtuisi pari muutakin emäntää samaan aikaan. R:lle lupasin ommella kesämekon, jos hän nyt pitää tästä kankaasta.

Neulerintamalla hiljaisempaa, neuloin J:lle toisenkin perhossukan. Siksi esittelenkin joululomalla valmistuneet sinisen hameen

ja punaisen ruutuhameen

Ensinnäkin hameet on leikattu vanhalla hyväksihavaitulla kaavalla. Muuten täydellinen, mitä nyt olen lihonut sellaiset kymmenen kiloa. Toisekseen punainen kangas on samaa kuin sudelle tehdyissä ruutuhousuissa.

Molemmat palat on ostettu Joensuun Eurokankaasta, josta tekee löytöjä ihan toisella tavalla kuin täällä Oulussa. Sininen pala oli 3,50 ja punainen 4 euroa. Kävin lauantaina Oulun E:ssa vakaana tarkoituksena kahmia mukaan kankaita kassikaupalla, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Lisäksi mietin, pitäisikö ostolakossani antaa periksi t-paitojen suhteen. Pidän töissä mieluiten siistejä perusteepaitoja, joita ostan eräästä ruotsalaisketjun liikkeestä kympillä. Ainoa ryhdikäs t-paitakankaaksi sopiva maksaa kaupassa 13,80 metri. Siinä pihi ihminen alkaa miettiä, kumpi on järkevämpää, ostaa vai ommella itse.

ja näin hieno kassi tuli Marimekon viiden euron palasta. Sen sijaan ruutuhousut menivät heti leikkuun jälkeen suoraan roskiin. Hämmästyttävää, kuinka huolellisesti kohdistettuani ruudut ja valkoiset viivat kohdikkain sain huomata leikanneeni kappaleet eri kohdista ruudutusta. Huokaus. Ehkä ne olisivat olleet niin idioottimaisen näköiset, että tämä oli vain varjelusta. Huokaus.

Mutta miten isot projektit ovatkin helppoja ja onnistuvat ongelmitta ja sitten pienissä pitää sössiä.

kun lauantaina ei tarvinnut lähteä kaupoille. Duffelista puuttuu enää kiinnitys, ja koska Oulusta ei löytynyt nappuloita, maailman ihanin superpaappa kävi Joen langassa ostoksilla. Odottelen postia.

Lisäksi neuloin Kaarna-hupun valmiiksi, puolikkaan sukkaa Vilholle ja ompelin kaksi kauppakassia Marimekon kankaasta. Lisäksi huomasin, että pyöräni on varastettu. Huokaus, mutta nyt on hyvä syy ostaa uusi pyörä, kuten jo viime kevättalvella haikailin. Mutta hirveä kirous varkaan niskaan, kaatukoon liukkailla ja taittakoon kaikki luunsa, saakoon aivotärähdyksen ja elinikäisen vamman!