Neuloin ensimmäiset sormikkaani

Pinkki on Vuorelman Veto-lankaa, hieno tuttavuus. Ostin vyyhdin ainakin vuosi sitten värin takia, mutta näppärän juoksevaa ja mukavan pehmeää, ei kuitenkaan hajoa säikeisiin neuloessa. Kirkas punainen jokin löytö mustasta jätesäkistäni, jonka kyljessä lukee talvilankoja. Ihan kivat, mutta olen vähän turhan suurpiirteinen neulomaan sormia parilla silmukalla. Näinkin eilen Nappi-Kikassa sormikaspuikot eli tavallisia sukkapuikkoja lyhyemmät. Noh, ehkei tule yhtenään väkerrettyä, talvella pitää olla lämmintä eli ainaskin kahdet tumput päällekkäin.

Olen osteskellut kaikenlaista tässä toipilaana sohvalla kölliessäni

Huutonetistä ostin kaksi hääpukukaavaa, joita yhdistellen ajattelin vanhojen päivä -pukua suunnitella. Carry me -kirja löytyi Bookplussasta, 20 laukun ohjetta, oikeastaan voisin tehdä melkein kaikki. Debbie Bliss odotti Stockmannilla ja minä kun tykkään fair isle -neuleista! Jotain tuollaista useamman värin riemunkirjavaa olen ajatellut joko Hailuodon langoista (tosin lämpöisyys voisi niin paksuilla langoilla riittää Antarktiksellekin). Olen kyllä taistellut itseni kanssa, sillä viikon päästä pitäisi olla Tallinnassa ja vaikka siinä mustassa jätesäkissä on lankoja lapsenlapsillekin, niin sittenkin tekisi mieleni piipahtaa Karnal...

Keskiviikkona olin jo varma, että lusikka lentää nurkkaan. Ilmeisesti nielun peitteet ("ruvet" jos oikein ymmärsin) irtoilivat ihan aikataulun mukaan. Oli vain niin järjettömän kipeä kurkku, lisäksi onnistuin kehittämään reaktion Panacodille, jota piti ottaa kipuun useamman kerran päivässä. Sain otettua, mutta oksensin saman tien kaaressa uloskin ja lopun aikaa värisin kauhusta hikisenä ja kananlihalla peläten seuraavaa annosta. Osastolta onneksi annettiin neuvo vaihtaa toiseen lääkkeeseen. Torstaina kävin jo töissä vinkumassa ja kerjäämässä myötätuntoa, jota hienot työkaverit antoivatkin kiitettävästi, ja perjantaina jaksoin osallistua arviointiasteikko-koulutukseen. Oli sen verran mukava koulutus, että innostuin kähisemään ihmisten kanssa oikein enemmänkin, ja koska nielu tuntui paranevan sähisten, ryntäsin iltapäivällä syömään fajitoja. Yrjö-Panacodia ja pussisoppaa nieleskellessäni haaveilin fajitoista, hampurilaisista! intialaisesta! viinereistä! Nyt on jo muuten melkein normaali olo, mutta useamman tunnin päiväunet on edelleen nukuttava.

ja uvulahan tarkoittaa pehmeää kitalakea. Auh! Kävin viime keskiviikkona nielurisaleikkauksessa ja luulin ensin, että eipä hätiä. Vaan kun lääkehumala hellitti, niin jopa ymmärsin, miksi kivusta varoiteltiin. Parasta on vetää nappia naamaan niin ettei maalliset paljon heilauta. Onneksi minulla oli ihan personal nurse kuuden päivän ajan, mursupojatkin saivat hyvää hoitoa.

Siksaksukat valmistuivat

Mitenhän tuo yläreuna kannattaisi tehdä? Päättelin ensin oikein-nurin hyvin löysästi, siitä huolimatta tuli liian kireä sukansuu. Lisäsin seuraavaksi joka toisella silmukalla yhden ja sitten päättelin löyhästi. Muuten hyvä, mutta täytyy laittaa kumilanka pitämään väljyyttä kasassa.

Nyt työn alla on valkoinen kukkapipo. Voiko talvipäähineessä olla kukkia koristeena?

Ostin vanhojen päivä -pukuun pari morsiuspukukaavaa. Siitä tullee olkaimeton ja helma levenee kartiomaisesti, käsivarsia peittämään pitsiset irtohihat. Taakse pitäisi abin mielestä tulla korsettinyöritys.  Jos rintaosaan tulee koristelua (tekisi mieli kokeilla jonkinlaista laskostelua), niin helma on yksinkertainen. Tai päin vastoin, helmaa vartenhan ostin hattutylliä. Ostin jo kirpparilta keltaisen verhokankaan sovituspukua varten, sieltä löytynee myös joku tylli- tai muu hörsöverho alushameeksi.

Periaatteessa olisi ihanaa vain neuloa ja katsella tallennuksia. Tehokkaampi kipulääke (eli se ainoa tehoava) vaan vie tajun kankaalle vähän päästä. Unissani sitten kellahdan selälleni ja alan oitis kuorsata niin, että itsekin herään mylvintään. Elän siinä ihanassa ajatuksessa, että parin viikon kuluttua kaikki aikaisemmat kurkkukivut ja -vaivat ovat historiaa.

tadaa:

Aika ihana! Vaan kuka viitsisi tehdä toisen? Nyt olisi paljon kivempi kokeilla jo seuraavaa väriyhdistelmää.

Ostin eilen kirpparilta keltaiset verhot, joiden vahvuus vastaa vanhojen päivä -puvun kangasta. Siitä voi kokeilla puvun muotoilua.

LISÄYS: Kainuun lapaset ovat siis Taito-mallistoa. Ensimmäinen väritys sinipohjaisena on jossakin muutaman vuoden takaisessa Suuri käsityö -lehdessä. Tämä punainen versio on uudessa Taito-lehdessä ohjeineen.

sillä nyt kun kupu onnistui nätisti, onkin reuna ihan liian iso.

Jos yhdestä mursusta on ihmiselle seuraa, kolme mursua pitää jo aika kauheaa meteliä ja uusi tulokas vielä viheltelee! Toiset kiljuvat kiihkeästi "kuiik kuiik!", mutta tämä pikkuinen luuviulu osaa ihan selvästi vislata. Nukuinkin viime yön pumpulit korvissa. Kuvaustilanteessa kaikki käyttäytyivät hyvin luonteenomaisesti: Sulo purisi ja ahdisteli toisia, Pikkujätkä työnsi pään peittokasaan piiloon ja Hyytis jähmettyi paikoilleen.

Vanhojen päivä -pukuprojekti alkoi viimein edetä. Ei olkaimia, vaan korsettiyläosa, sellainen prinsessaleikkaus. Ei olkanauhoja, mutta selkään leveästä nauhasta korsettinyöritys. Lisäksi pitsibolero käsivarsia peittämään.

Tässä kuitenkin uusi neulomus alkutekijöissään. Arvaakohan kuinka moni, mikä päivitetty malli sai vallan riemastumaan?

Taito-lehden punasävyiset Kainuun lapaset olisi aikomus valmistaa. Mulle ei oikein valmiista mallista neulominen sovi, mutta yritän nyt olla oikein huolellinen. Ainakin lehden tumput olivat oikein sievät.

koska olen päättänyt siirtää vanhojen tanssit ensi vuoteen", ilmoitti neito sunnuntaina ja minua otti todella päähän. Pikku hiljaa toivuttuani olen päättänyt ajatella, että olihan oikeastaan hyvä päätös: nyt on aikaa suunnitella, sovittaa ja muokata kunnolla ajan kanssa. Loukkasi vain toisen huolettomasti heittämä: "Älä nyt kuitenkaan heitä sitä kangasta roskiin, sitä tarvitaan ensi vuonna.", kun sattumalta muistan, kuinka nopeasti hänellä värimieltymykset muuttuvat. Ja 75 egen kangas on todellakin valittu hänelle sopimaan, minusta se tekisi harmaankalvakan pulleron. Ja sanotaan nyt vielä sekin, että varsinainen syy eli halu laihduttaa terveellisesti tuntuu kyllä saavan huonot toteutumisarviot neidon kotitaloudessa. Mutta toivotaan että vuoden kuluttua puuhaillaan iloisen kiihtymyksen vallassa po. länningin kanssa.

Vähän kuitenkin harmittaa! Ja voiko niitä tansseja noin vain siirtää???

Mutta tämä tästä aiheesta. Sulo ansaitsi matkamarsun ansiomerkin kotimatkalla Hämeestä. Minä ajelin huonossa talvikelissä, satoi lunta melkein koko matkan ja Pohjanmaalla lunta pöllysi paikoin aika kinokset tiellekin. Sulo kuunteli juttujani ja kahautti kannustavasti heiniään. Tosin vaati kaksi yötä kotona ennen kuin se taas kajautti aamulaulunsa jääkaapin oven narahdukselle.

Poikettiin myös Hirvaskankaan liikekeskus Spektrissä. Pentikissä mun oli ihan oikeuskin ostaa Viinimarja-sarjan kulho ja sokerikko ja kermakko, koska mä kerään niitä. Noh, Iittalan Outletissä ei ollut pakkoa, mutta ostin näitä yksiä viinilaseja, koska niitä on jo N:n lahjoittamina ja nyt sai todella edullisesti muihin astioihin käyviä värejä. Kenkäkaupassa taas oli pakko ostaa saapikkaat, koska oli alennusmyynti ja löysin kerrankin sopivat ja mukavat ihananväriset nilkkurit. Onneksi minun helluni lähinnä kannustaa shoppailemaan, kehuipa kerrankin että olen hauskaa katseltavaa, kun äärimmäisen virkkuna ja valppaana tarkkailen maisemaa ja teen sitten syöksyjä löytöjen kimppuun. Sitä paitsi ensi vuosihan on Älä osta mitään vaatteitä, kenkiä, lankoja, kankaita -vuosi, viime vuoden onnistumisesta ei puhuta mitään.

Olen pähkäillyt, kuinka hyvin olkaimeton yläosa oikein istuu, kun neito on sekä harteikas että rintava. Onneksi oli itse miettinyt olkaimettoman ylläpysymistä ja uusi molempia miellyttävä malli on korsetti halterneckillä. Tänään piti tappaa aikaa lääkkeiden sekoittamisen ajan (gsus, hampaissa ei olekaan vikaa vaan ikenissä ja samalla koko syksyn toistuva kurkkukipu selittyi. Jos maailmassa on ihotauteja, joiden syytä ei tiedetä, joihin ei varsinaista parantavaa lääkitystä ole ja joiden mekanismikin on vähän tuntematon, minä tunnun olevan sopivaa alustaa niille) ja kävin Eurokankaassa tutkailemassa tilannetta uudelleen. 

Noh, E:ssa on usein todella mukavia myyjiä ja niin oli tämäkin nuori ihminen. Jaksoi kuunnella tohotustani ja saikin sitten myytyä sitä kaipaamamme hivenen vanhaan roosaan siftaavaa satiinia ja kermanvaaleaa hattutylliä. Näihin plus lankaan meni 75 euroa. Kellarin kätköissä on vuosia sitten ostettua valkoista tukevaa vuoria, joten enää tarvitaan rigilenet yms.

vanhojen päivän pukuun! Suuri käsityölehti on tällaisissa asioissa luotettava, olen ennenkin huomannut. Vaikka siitä ei juuri mitään uutta ja erilaista löydykään (paitsi hetken aikaa uuden luudan tuomia "teippaa vanhasta t-paidasta upea iltapuku" -pläjäyksiä), niin riittävän monta vuosikertaa jemmattuani olen saanut aika hyvän peruskaavojen varaston.

Eli olkaimeton korsettiyläosa ja kelloalaosa. Edelleen ajatuksena satiini alle ja päällyskerrokseksi tylli. Jos jälkimmäistä löytyy 140 senttiä leveää sopivan värisenä.

taitaa N:n puvusta tulla. Kävin tänään tutkailemassa kankaita Eurokankaassa ja näyttää siltä, että varsinainen puku tulee vaaleasta satiinista ja päälle viritellään hattutyllistä toinen kerros ja siihen vielä ruusua mallaavi koukeroita. Hattuharso siksi, että se on pehmeämpää ja muotoutuvampaa kuin perustylli. Väriä ei kyllä löydy kuin mustaa, valkeaa ja luonnonvalkoista. Ja ruusuista tulee litteitä spiraaleja, ei mitään kukinnon muotoisia törrökkeitä.

On hyvä, kun asiat on niin mallillaan, että riittää energiaa ja aikaa ärsyyntyä ihmisten (sanotaan nyt vaikka työkavereiden tai tuttujen) asennevammoista. Tai mikäs minä olen sanomaan, mikä on asenteellisuutta ja mikä normaalia keskustelua. Eikä tietysti suhtautuminen muihin tympäise niinkään kuin esim. meikäläisen vähättely. Pah!

Eilen kasvatin luonnettani osallistumalla työpaikan pikkujouluihin autoilijana.  Aamulla läksin näin ollen vallan reippaana synttäri- ja joululahjaostoksille. Kun vielä laihtuisin 22 kiloa nopeasti ja vaivattomasti, olisin kutakuinkin täydellinen ihminen.