valmistuivat. Kirjailu silmukoita jäljentämällä ei ole vahva lajini, sainpahan sentään vaihteeksi jotain valmiiksikin. ABC aiheena, koska nuori harjoittelija on vetänyt ansiokkaasti luki-ryhmää. Tosi mukava nuori nainen, ja mikä parasta, hänen kanssaan työskentely on opettanut minulle, että töitä voi todellakin tehdä myös toisen kanssa. Tähän asti olen hehkuttanut itsenäisen työskentelyn onnea!
Tähän vielä sellainen hauska kiemura, että ehkä olisi tsaansseja päästä ompelemaan hääpukua. Eiköhän lähes kaikki ompelun harrastajat himoitse päästä juhlapuvun kimppuun. Yhden teinkin jo kymmenkunta vuotta sitten sukulaistytölle, mutta koska siinä sukuhaarassa ei turhaan kiirehditä, en ole vielä saanut kuvaa mekosta. Toinen morsiusneidon puvuista sentään on kaapissa tallella.
Äitini lähti 13-vuotiaana ompeluoppiin, kävi myöhemmin Ammattienedistämilaitoksella kaavoituskurssit, tienasi leipää kotiompelijana aina siihen asti, kun aika ajoi kotiompelijoista ohi. Puikkokotelo lienee jostain 50-luvulta, halvasta materiaalista huolellisesti tehty.
Kätevä ja tyylikäs ratkaisu. Lapsena se viehätti lelunakin, puikot asuivat omissa pikku mökeissään.
Sudenkorennon askaroin Frasieria tuijottaessani. Sinooperin kristallihelmiä 7 kappaletta ja 64 tikkuhelmeä sekä ohutta metallilankaa. Ihan kiva, seuraavaksi etsin sinisiä helmiä. Voisikohan näistä tehdä jonkin mobiletyyppisen ratkaisun???
Kommentit