tänään. Minusta on kyllä ihan mukavaa pitää pikkupuheita opiskelijoille, meinasin vain tälläkin kertaa pillahtaa itkuun. Kiva likka ja hän on saanut tämän syksyn tuntumaan melkeinpä leikinteolta.

Duffelia ompelin eilen hiukan. Purin hupun, koska joku aivokääpiö oli unohtanut ommella sekä vuoriin että päällyskankaasen hupun keskikappaleen. Oi herra anna voimaa! Unohtumattomimpia käsityömokiani nyt aikuisena on ollut yhteen sukkaan neulotut kaksi kantapäätä. Viime keväänä olin kait vähän väsynyt työpäivän jälkeen, katselin televisiota ja mietiskelin työasioita hivenen ärtyneenä. Neuloa kilkuttelin siinä ajatuksissani ja vasta kun sovitin sukkaa jalkaani, tajusin sen omituisen muodon.

Ompelussa kaikkein suurimpana ongelmana on liimakankaan kiinnitys. Tai lähinnä kiinnipysyminen. Silitän sen kaiken taiteen sääntöjen mukaan ja hetken se pysyykin paikallaan, mutta heti kun nostan kappaletta, kovike alkaa irrota reunoista lähtien. Vinkkejä???