puikot heilu.

Kaikki alkaa siitä, että mulla on huono lihaskunto yhdistettynä luonnostaan ylikireisiin lihaksiin. Käsityöt, hiirikäsi, ei paljon liikuntaa... No meidän oikeasti hyvä työterveys lähetti minut kuntosalille ohjelman kanssa (kunnon noidannuoli seuraavana päivänä, hieman siis kynnystä palata), uimahalliin ja siitä kuinka tavallisen oululaisen on mahtua Oulun uimahallien millekään radoille UIMAAN olen kertonut ennenkin. Pilates oli sitten kolmas vinkki, ihanaa syvävenytystä lihaksille. Oikein odotin tiistaita ja pilatesryhmää! Kiva ryhmä olikin ja tosi hyvä vetäjä.

Noh, keskiviikosta lähtien olen kärvistellyt ensin vain pöheröisen päänkivun kanssa (tarkka termi kuvaa, miltä päässä tuntuu), sitten lauantaina ei enää ruokakaan maistunut ja oikaisin petiini, jossa vinguin vielä lauantainkin. Söin tietysti koko ajan aspiriinia, joka nyt sitten kuulemma ei olekaan häävi kipulääke. Lauantai-iltana ajoin komeasti taksilla apteekkiin vesi silmistä valuen ostamaan ibuprofeenia. Yritin näyttää siltä, etten ole kumppanin pahoinpitelemä deeku, mutta tuskin kukaan uskoi, aikas oli näivettyneen näköinen emäntä. Uuh, vähän helpotti.

Tänään sitten työpaikkalääkärille ja mitä tekee ihana mies? Hän oli varma, että ongelma on takaraivohermon jääminen kireiden lihasten puristukseen ja ilmoitti ruiskuttavansa kortisonia päähäni. Oh, minä ilmoitin käyvänikin sitten saman tien pitkälleni, tämä vain koska pyörryn helposti piikitettäessä. Sain oikein reippaita lääkkeitä, joilla pitäisi migreeninkin taintua (sitäkin on ollut näin viihdevuosiin siirryttyä). Ikävä kyllä kipu vain siirtyi oikealta puolelta vasemmalle. Toisaalta lääkäri vannotti varaamaan ajan just hänelle ja ottamaan yhteyttä, kävi niin tai näin.

Mutta tämä nainen ei ole koskaan niin eloton, etteikö ohi mennen pystyisi ostamaan kengät jos toisetkin

migreenikengät 1 (aka takaraivonhermopuristuskengät, ääh ei hyvä nimi)

Prismasta 5 egee pari. Inhoan vihreää itselläni, mikä selkeästi näkyy vaate- yms. hankinnoissani. Mustat korokepohjaiset tekevät minut 187-senttiseksi, mutta ne saavat minut haluamaan kapeavyötäröistä hulmuhelmamekkoa, jossa on holkkihihat.

Ja koska Oulussa on useampikin kenkäkauppa lopettamassa, niin

minä voin värkätä kesäksi mustavalkoisen 60-lukulaisen mekon noille mustille, valkoiset farkut noiden tennareiden kaveriksi, ja Gaborin kengät sopivat viime viikolla hamstraamani käsilaukun ja viime kesänä aloittamani popliinitakin kanssa. G:t alun perin 90 euroa, nyt koko kasa 44 euroa.

On mulle kerran ennenkin käynyt niin, että lääkäri on ihana. Silloin ikävä kyllä piti punkteerata räkäiset poskiontelot ja olo oli suunnattoman kiusaantunut ja nolo.