Kevääntulo on aina yhtä ihanaa, mutta missä aurinko luuraa? Tampereella kuulemma ainaskin, mutta täällä ei ole kuin haileaa valonkajoa pilvien takaa. Kaiken hyväksi eilisessä iltapäivälehdessä joku sääprofeetta ennusti sateista heinäkuuta. Eipä juuri yllättäisi, kaikki oululaiskesäni ovat olleet kylmiä ja sateisia.

Tällaisen soman huomionosoituksen sain Pitsisukan blogista

Kiitos oikein kovasti ja osoitanpa tämän eteenpäin kaikille täällä vieraileville.

Kaikenlaista neulomusta on kesken, haaleanpunaiseen puolihihajakkuun tarvitsisi enää napit ja pitkään punaiseen villatakkiin kauluksen ja napit. Olen myös neulonut viimekeväisen mariinin jämälangoista puseroa. Mutta nykyäänhän minä käytän enimmän vapaa-aikani opiskeluun. Onkin haastetta 15 vuoden jälkeen taas paneutua opintoihin, vaikka aihe kiinnostaakin. Olenkin kailottanut vähän sinne sun tänne tätä tietoa, ihan tietoisesti sillä ajatuksella että mahdolisimman monen tietäessä en ilkeä heittää kesken.

Toukokuun puolivälissä on lähisukulaisen häät keskisuomalaisessa kartanohotellissa. Kivaa, mutta taas pitää ahdistua perinteisestä aiheesta mitä pistää päälleen. Ostin kyllä hiihtolomalla musta-harmaan marikankaan, siitähän voisi tehdä pitkän suoralinjaisen mekon.

Pilates loppui jokunen viikko sitten eikä lisää ole tulossa ennen syksyä. Noh, olen pyöräillyt ja kävin kerran juoksemassakin. Herra j niitä iskiaskipuja, jotka sain palkaksi. Tänään menen ratsastamaan, löysin nimittäin täältä päin kaupunkia tallin, jonne työnantajamme ystävällisesti tarjoamat liikuntasetelit kelpaavat. Pelottaa jo sekin, miten saan kammettua raskaan kroppani heposen selkään. Kävin pari vuotta sitten jonkin aikaa ratsastamassa, tosin aina siinä samassa vasta-alkajien ryhmässä, kun muuhun en ehtinyt.

---

Illemmalla. Ratsastus oli kivaa, mitä nyt hevonen päätti näyttää mitä kuuluu ja kuka käskee ja puraisi käsivarteen pienenpienen mustelman. Täytyypä huomenna mennä ostamaan oma raippa vastaisuuden varalle...