Ja eilen sain jo aikaiseksi vähän askaroidakin. Nämä helmikoristeet päätyvät korviksiksi ja kaulakoruksi

Eilen kävi kämmi, sillä hopealanka (vai onko se "hopealankaa") ei kestä kovin paljon vääntelyä. Korjataan.

Ja tässä toinen kaulakoriste Sinooperin helmistä

Tarkkaavainen katsoja havaitsee helmien alla viisi tikkiä. Noita tikkejä ja varsinaisesti niiden jäljiltä jäävää arpea peittämään minä näitä kaulahelyjä värkkäilen.

Menin siis maanantaina puoliltapäivin sairaalaan. Tiistai oli operaatiopäivä ja suureksi huojennuksekseni sekä keuhkojen tähystys ja huuhtelu ynnä koepalan otto keuhkokarsinasta päätettiin tehdä kerralla ja nukutuksessa. Olen sen verran säikky, että tajuissani, vaikka sitten kuinka kemiallisesti rauhoitettuna, olisin voinut joutua paniikkiin. Kun olen edelleenkin sitä mieltä, ettei minussa mitään oikeaa vikaa ole, nautin sairaalassaolosta ja passaamisesta koko rahan edestä. Huonetovereina oli ihania vanhempia rouvia ja minusta jopa sairaalaruoka oli hyvää. Luin varmaan tuhat viikkolehteä ja nukuin hyvin päivällä ja yöllä. Viereisessä petissä makasi 82-vuotias mummeli, joka kiitteli jokaikistä hoitohenkilöstöön kuulunutta, oli kiitollinen kaikista toimenpiteistä aina verikokeita myöten ja oli kerta kaikkiaan tavoiteltava esimerkki vanhuuden päivä ajatellen. Miksei keski-ikäänkin, ainakin tällaiselle hapannaamalle.

Vielä ei diagnoosia annettu, mutta kyseessä lienee keuhkosarkoidoosi. Nyt se sitten tulee yhtäkkiä vastaan joka puolella, vaikken ollut siitä vielä kuukausi sitten kuullutkaan, Housen joka jaksossa lähes ensimmäiseksi epäillään sarkkista, Juha Veijonen avautui sairaudestaan kotiinpaluupäiväni Iltiksessä jne. Voi olla, että joudun aloittamaan kortisonilääkityksen, mutta se on sen ajan murhe. Ja oikeastaan, naama on jo niin pullea, ettei sen luulisi edes voivan tästä pullistuakaan. Sairaslomaa on viikko, ja minusta tietysti tuntuu siltä, etten ole oikeasti sairas enkä siis oikesti ansaitse olla vapaalla. Eilen hurjastelin kaupoilla, kahdet kengät (tosin toiset unelma-Penelopet ale-hintaan), pari ohutta neuletta ja just tarvitsemani mummoilutakki. Sairauden piikkiin olenkin jo ostanut yhtä sun toista. Mm. kantakirjamarsun

Vaalea on vanha rakas Suloni ja kirjava on non-self harlekiini nimeltään Hyytävä Halla. Pojat tappelevat koko ajan, joten niiden on pakko asua eri häkeissä. HH on niin hurja ja verenhimoinen luonne, että se on saanut uuden kotinimen Hiipivä Hyeena, vaikka etukäteen sitä aiottiin Uljas Kandoliiniksi.