Marsupojat kyllästyivät kylmään Ouluun ja minä siihen, etteivät tavarat siirrykään itsestään paikoilleen. Pakkasimma itsemme Ladyyn ja matkasimme etelään. Perillä pystytin Vaarin nurmikolle aitauksen, että pikkuystävät saisivat kerrankin tepastella tuoreessa ruohossa ja nauttia vatsansa pullolleen.

Hyytävä Halla sentään vähän yritti olla kiinnostunut, mutta Sulolla meni oitis sisu kaulaan. Liikaa virikkeitä sisällä kasvaneelle.

Kävin ihailemassa Metsäkylän alpakoita, kuten noin viisikymmentä muutakin autokuntaa. Näistä sitä ihanaa saadaan (ja on juuri otettu talteen, kuten kuvasta näkyy)

Aionkin syksyllä kokeilla neuloa Novitan alpakasta puseroa. Sitä ennen pitäisi käydä Hailuodon lankojen kimppuun. Pidän fair isle -kuvioista, eli jotain sen suuntaista olisi suunnitelmissa. Vihreän Jaipurin jälkeen värkkäsin sinisistä Step-jämälangoista huivin pelkällä reikärivikoristeella. Muutto paljasti, että suurin osa kaappitilastani menee kankaisiin ja lankoihin, joten nyt on pidettävä tiukka linja kaupoissa ja kirpputoreilla. Hämeenlinnassa en käynyt Wetteroffilla (enkä ollenkaan siksi, että se oli kiinni lauantaina) enkä Finnkarelialla trikoo-ostoksilla. Tampereella poikkesin vain johtaja T:n hallilla ja Indiskassa, enkä etsinyt maineikasta trikoopalamyymälää tai Kilopalaa, jossa takavuosina kävin Muorin kanssa. Ihailtavaa itsekuria!

Olipa mukava reisu! Vaari ei vaadi tolkutonta seuranpitoa, kunhan istun kuuloetäisyydellä neulomassa ja kuuntelemassa juttujaan. Puolet illasta puhutaan autojuttuja (sujuvaa osallistumista on kommentoida aha, ai, joo, niin  ja loput eläimistä. Autoilu on monen vuoden jälkeen uudestaa tosi hauskaa ja rakastan isolla r:llä lämmintä kesää ja suomalaista kesämaisemaa! Ladykin on remontin jälkeen taas tosi ässä. Pelästyin kyllä puolimatkassa kummallista ääntä, kunnes tajusin sen tulevan tuulettimesta.

Parasta lomassa on kuitenkin epämääräisen ajelehtimisen tila. Hienoa huomata jossain vaiheessa, ettei ole tarkkaa käsitystä, mikä viikonpäivä on meneillään, saati sitten, monettako päivää eletään. Viikon päästä pitääkin taas koettaa olla uskottava valtion virkamies. Huokaus.