Taivuin taas lähtemään vaakun luo aatoksi ja toissapäivänä tuo jo soitti piristyneenä kaikista joulupuuhistaan. Hoksasin siinä sitten, että tätähän se joulu on.

Eilen pidin oppilailleni joulujuhlan, hyvin rennosti ja vähän viime tingassa improvisoiden ja kas: loistava joulumieli pölähti paikalle. Innokkaat oppijani ovat siis vapaaehtoisesti paikalla ja kaikki tulivat juhlimaan niin ettei tuolit riittäneet. Kaikki osallistuivat innokkaasti tietokilpailuun ja ah meikäläisen ylpeyttä, kun neljä piti ihan oma-aloitteisesti hienot joulupuheet! Mutta sitten se varsinainen fiilinki-pläjäys: meillä on ollut pari viikkoa n. 6-vuotias oppilas, jonka kehuin asiallisesta suhtautumisesta oppimiseen ja lahjoin pehmodelfiinillä ja kaikki noin 60 ihmistä taputti tytölle kovasti. Oih!

Ja sitten melkein pillahdin itkuun, kun sain kahdelta open lellikiltä lahjan, vaikka samalla nolotti, että mitä nuo nyt vähistä rahoistaan minulle. Voi toisia.

Aamuvarhaisella on tarkoitus käynnistää Lada the Lady ja suunnata etelään. Kovat pakkaset pelottaa, mutta ehkä Siperian talvia säikkymätön Latukka selviää näistä suomalaisista halloistakin. Jos onnistun suunnitelmassani, ennätän kuuntelemaan joulurauhan julistuksen Hämeenlinnassa. Hyvää joulua!