Nyt syntyy lähes valmista päivittäin! Uusi villatakki on pinkkejä muovihelmiä ja nappeja (kyllä, pinkkejä nappejakin!) vaille. Tietysti nuo langanpätkätkin voisi päätellä. Oikeasti takki on sen verran kauan sitten neulottu, etten edes muista milloin ja noihin kukkiin sain idean kirjasta Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua. Aluksi ajattelin turkooseja kukkeleita, mutta punasävyiset istuvat villurin väriin paremmin.

Ja kyllähän virkkaaminen on vaikeaa! Ensin se oli ihan sikavaikeaa, kun syhräsin 7 veljestä kakkosen virkkuukoukulla: lanka säikeentyi koko ajan, eikä pylväistä tahtonut tulla mitään. Onneksi vaihdoin 3,5:een, mikä siis helpotti vääntämistä. Virkatessa täytyy kuitenkin koko ajan katsoa työhön eikä sittenkään jälki ole tasaista. Koristeita voi aina silloin tällöin tehdä, ja kieltämättä noilla puna-sinisillä virkattu isoäidin peitto houkuttaisi, mutta kysyn vain, kuka senkin langat muka päättelisi!