Työpäivä olikin vaihteeksi pelkkää työkavereiden kuuntelemista. Ilmoitin olevani niin kinesteettinen, etten pysty istumaan hiljaa paikallani mitään tekemättä, joten olen pakotettu virkkaamaan. Näin sainkin taas yhden verkkokassin valmiiksi.

Kollegat ihastelivat kovasti, väri on aika pirteä. AL pyysi tekemään sipulipussin itselleen, ja lupasi jopa maksaa työstä. T sen sijaan sanoi tuovansa kotoaan lankoja ja että kassin lisäksi tarvitsisi lapsenlapsen vaunuihin ison kassin. Sunnuntai-iltana pitäisi tekaista uusiin tehtäviin siirtyvälle nuorelle työkaverille alushame. Hän kyseli kovasti, miten voi korvata, jolloin minä tietysti sanon, ettei mitään tarvita. Sen sijaan takavuosien työ"kaveri", joka on aina osannut kohottaa itsensä ja polkea muita, kyllästyi paidan tikuttamiseen heti ensimmäisessä resorissa. Toi sitten langat minulle ja sanoi, että minä saan neuloa hänelle paidan, kun niin tykkään neulomisesta, ilmoittipa vielä, millaiset napit siihen minun pitää ostaa.

Mutta siis sellaiselle, joka itse tarjoaa palkkaa ja vielä osaa jotain, mihin minun taidot eivät riitä, on ihan kiva värkätä jotain pientä. Alushameneitonen on etevä kakkumestari ja vaakulla on 80-vuotispäivät kesällä...

Nyt on kyllä niin kovasti kaikenlaisia projekteja ja uusia ideoita odottamassa toteuttamista, että kiirettä pitää. Ruskean palmikkopaidan kappaleet on vihdoin valmiit ja yhdistäminenhän onkin se ällöttävin osa neulomisessa. Revontulihuivi pääsi vihdoin alkuun ja valmistunee piakkoin:

Ja musta satiini on jo leikattu, pitäisi ommella perjantaihin mennessä tyylikkääksi mekoksi.

Muutenkin olen ollut reippaana: vaikka meikkaaminen onkin rasittavaa, innostuin koristelemaan kynsiä

Omien kynsien laittaminen on kyllä hankalaa, varsinkin tällaisen täriseväkäpäläisen mummelin. Sen sijaan voisi olla hauskaa kokeilla jonkun toisen sormiin, tarpeeksi pieniä pensseleitä vain ja värillisillä lakoilla voi maalata kuin millä tahansa maaleilla.

Lisää hektisten viime päivien kuulumisia: ostin chinchillan ja käpäläkipujen syyksi paljastui kulumat. Chinchilla kotiutuu vasta Helsingin reisuni jälkeen, ja näihin nivelvaivoihin olikin vahva perimä. Tiedä sitten, ovatko vuosikymmenten ankarat neuleharjoitukset olleet hyväksi vai pahaksi. Ainakin mielelle ne ovat pelkästään hyväksi.