Punainen sateenkaarihuivi valmistui, en vain jaksa pingoittaa sitä (lue: en jaksa raivata olohuonetta suuren huonekalurymsteerauksen jäljiltä, imuroida enkä sitten pingoittaa). Ja ihmeellistä on, että salamalla otetun kuvan väritys on luonnollisempi kuin ilman salamaa.

Livenä tämä on siis syvemmän ja hehkuvamman värinen.

Orava sai taannoisen lievähkön noidannuolen (vain kolmen päivän sairasloma) aikana virkatun kellohatun

Virkkaus on siis mahdollista, mutta on se harjaantumattomalle hidasta ja kömpelöä. Luin kirjaa Mitfordin tytöt, joka olikin aika hauska kirja englantilaisesta aatelisperheestä, jonka yhdestä tytöstä tuli fasisti ja Hitlerin ystävä ja toisesta tiukka kommunisti Amerikassa, ja varmaan siitä innostuneena yritin virkata 20-luvun kellohatun tyylistä viritystä. Purettuakin tuli... Lopulta ihan ok, mutta sitten näin bussipysäkillä tytön, jolla oli ruskea kotonavirkattu kellohattu ja SE oli hieno! Täytyy yrittää uudestaan vähän väljempää versiota, sillä mallihan on taattua omasta päästä -mallistoa.

Vielä on kaksi päivää töitä, mutta melkein leikki-sellaisia. Huomenna lähdetään Limingan Escurialiin ihmettelemään eläimiä eläinpuistoon ja torstaina vain järjestellään ja luonnostellaan ensi syksyä. Tällaisia hommia meikäläisen duunissa painetaan:

Ihana loma. Niin kuin sitä koko talven odottaa ja sitten pettymyksekseen huomaa, ettei asiat siitä juurikaan kummene. On toki mukavaa nukkua viikkokausia niin pitkään kuin huvittaa ja lähteä ex tempore maailmalle, jos se sattuu huvittamaan enemmän. Vähän aloin jo tuntea huonommuutta työminällänikin, mutta onneksi tuli mukavia terveisiä entisiltä opiskelijoiltani. Läheiset huitelevat kuka missäkin, tuskin muistavatkaan, mutta isävanha sentään odottaa Hämeenlinnassa juhannusvieraita. Marsuja lähtee mukaan kaksi kipaletta, kun viikko sitten kuolo korjasi ikämarsun, Taisto Kiljukaulan. Koska selkä oli niin kipeä, en päässyt hautaamaan sitä, joten nyt pakastekaapin alahylly tekee ruumishuoneen virkaa. Chinchilla Voitto saa juhannuksena jäädä kotiin, koska sen vaatima iso häkki ei millään mahdu Latukkaan. Ja Voittohan kävi pari viikkoa sitten jyrsijänäyttelyssä voittamassa vaaleansinisen Tuomarin suosikki -ruusukkeen! 

Käsi on edelleen kipeä. Kävin kaksi kertaa OMT:ssa ja terapeutti oli oikein järkevän oloinen ja saikin vähän tilannetta korjattua. Ultraäänikuvaan sain lopulta lähetteen, siinä paljastui aiempia tulehduksia, kulumia ja kalkkeumia, mutta tästä työpaikkalääkäripääti, että nyt hoidoksi riittää fysioterapeutin ohjaama kuminauhajumppa. Itseä vähän epäilyttää, sillä vajaa kuukausi sitten mainittu jumppari oli sitä mieltä, ettei hän osaa antaa mitään neuvoa vaivoihini ja vain levitteli käpäliään. Hmph! OMT-heppu ja lääkäri olivat sentään siitä yhtä mieltä, ettei neulomista tarvitse lopettaa, O. vieläpä meinasi, että turha vielä sitäkin lopettaa, kun muutenkin on kurja olla, eli ymmärsi värkääämisen arvon.