Roksiloita

Tervetuloa!

Kiitos kaunis! Mukana myös seuraavanlaiset kysymykset

Nyt on aivo aivan lomalla, joten en erikseen osoita tätä kenellekään, vaan ottakoon ken haluaa haasteeseen vastata. Eikä kyllä läheskään kaikki suosikkiblogini juur päivänpaisteisia  ole.

Vaan tästäpä aasinsilta asiasta viidenteen: tämä blogi vetelee viime virsiään, kuten viimeaikaisesta päivitysinnosta on voinut havaita. Vähän on ollut huonoa mieltä viime kuukausina, sitä paitsi olen aivan kyllästynyt nykyisen blogipohjan toimimattomuuteen. Toisaalta on kyllä kiva saada tallennettua värkättyjä käsitöitä, joten ehkä vain siirryn toiseen osoitteeseen.

Lankana on ihana Tallinnan tuliainen Red Heart Sport Socks, joka on ohutta, pehmeää ja juoksevaa villa-polyamidisekoitetta siinä missä Nallekin. Käytin kakkosen puikkoja ja kuvio on Stanfieldin Kauneimmat neulemallit -kirjasta. Käytän ohuita sukkia, jos nyt ollenkaan, siksi olen niin ihastunut tähän lankaan. Mutta uutta meikäläiselle oli tiimalasikantapää Ullaneuleen ohjeella (helppo alkuvaikeuksista selvittyäni) ja joustava päättely varressa seuraavalla ohjeella:

(http://www.knitty.com/ISSUEfall09/FEATjssbo.php)

Tässä kuvio

Toivottavasti toimivammat kuin kesän kynnyksellä ostamani avokassukat. Ostin vielä oikein kahta mallia ja saman tein usemman parin ja eikös mitä, eihän ne pysy jalassa paria askelta kauempaa.

Onpa ollut ihania ilmoja! Aurinkoa, ukkosta, kosteaa hellettä, siitä Suvi tykkää. Vielä tämän viikkoa loirin kotona, mutta ensi maanantaina ollaan jo takaisin töissä. Tänään kokosin aikoja sitten ostamani Ikea-jakkaran, maalasin sen kertaalleen sokkipinkiksi, pakastin mansikoita ja tein hienon sisustustaulun. Työn alla on myös neljä trikoopaitaa, kävin nimittäin Tampereella poiketessani Tritex-nimisessä trikoomyymälässä.

LISÄYS:

Tällaista hienoa pohjoissuomalaiset järkkäävät

portti2011.blogspot.com/

Ja niitä aloitettuja töitä on myös VAUVAN NEULEHAALARI!!! Oi, ihanuus, malli on uudesta Modasta.

Hämeenlinnasta palatessani kävin sentään  Iittalassa naivistien näyttelyssä (www.naivistitiittalassa.fi/). Näyttelykin oli tutun ja turvallisen kiva, mutta parasta oli asiakaspalvelu! Kas kun menin etuajassa, minkä huomasin vasta ovea tempoessani. En aikonut jäädä odottelemaan, pitkä ajomatka kun oli edessä, mutta kaivoin sentään kameran esille. Meillä kun on työkaverin kanssa pedagoginen projekti Marsun ja Mursun matkoista Suomessa, ja asettelin pehmomarsun ja -mursun portaille ottaakseni kuvan epäonnisesta näyttelyyn menosta. Silloin ovi aukesi ja overaosta kurkki naishenkilö, joka toivotteli kovasti tervetulleeksi, jos ei hänen siivoamisensa häiritsisi. Ehdin sitten pölöttää m. & m.-jutunkin ja sain vielä luvan: "heitä voi ihan vapaasti kuvata sisätiloissakin". Kiersin siis näyttelyn ihan yksinäni ja lähteissä ystävällinen rouva vielä huikkasi turvalliset ajomatkat.

Tympäännyin työterveyden välinpitämättömään linjaan ja kävin Mehiläisessä olka- ja selkävaivojeni takia. 25 minuuttia, jossa ajassa lääkäri diagnosoi jäätyneen olkapään, jolle enää ei voi tehdä mitään, mutta toisella puolella alkavalle on kyllä kuulemma konstit, selän nikamien madaltumat ja sen aiheuttamat kivut ja kivuliaat lihasjännitykset, piikitti selkään kortisonia ja puudutetta, ihmetteli miksen ole hakenut kuntoutukseen ja käski ottaa joulukuussa yhteyttä, jolloin kirjoitetaan hakupaperit. Lisäksi hän ehti olla ystävllinen ja selkeäsanainen. 95 euroa se maksoi, mutta toisaalta olen joutunut hyppäämään työterveydessä monen monta kertaa kesken päivän tänäkin keväänä, eikä tällaisiin ei suoraan työstä aiheutuneisiin käynteihin saa käyttää työaikaa eli aika monta tuntia tuntilistani on miinuksella.

Sunnuntai-iltana olin Rotuaari-piknikissä kuuntelemassa Bo Kaspers Orkesteria, huomenna on luvassa marsuilta erään kasvattajan luona ja torstaina olisi tarkoitus pyrähtää Luulajaan. Että onhan tässä menojakin sentään eikä pelkkää kotona kökkimistä.

Tänään ostin jo puuvillasekoitettu villatakkiin ja kunhan selkä kestää, selaan vanhat käsityölehdet, Kysyin lupaa neulomiseen ja ompeluun, koska tiedän jonkun joskus harmistuneen huonosti tehdyistä epämuodikkaista lapsenvaatteista. Voi että kummiskin.

Livenä tämä on siis syvemmän ja hehkuvamman värinen.

Orava sai taannoisen lievähkön noidannuolen (vain kolmen päivän sairasloma) aikana virkatun kellohatun

Virkkaus on siis mahdollista, mutta on se harjaantumattomalle hidasta ja kömpelöä. Luin kirjaa Mitfordin tytöt, joka olikin aika hauska kirja englantilaisesta aatelisperheestä, jonka yhdestä tytöstä tuli fasisti ja Hitlerin ystävä ja toisesta tiukka kommunisti Amerikassa, ja varmaan siitä innostuneena yritin virkata 20-luvun kellohatun tyylistä viritystä. Purettuakin tuli... Lopulta ihan ok, mutta sitten näin bussipysäkillä tytön, jolla oli ruskea kotonavirkattu kellohattu ja SE oli hieno! Täytyy yrittää uudestaan vähän väljempää versiota, sillä mallihan on taattua omasta päästä -mallistoa.

Vielä on kaksi päivää töitä, mutta melkein leikki-sellaisia. Huomenna lähdetään Limingan Escurialiin ihmettelemään eläimiä eläinpuistoon ja torstaina vain järjestellään ja luonnostellaan ensi syksyä. Tällaisia hommia meikäläisen duunissa painetaan:

Ihana loma. Niin kuin sitä koko talven odottaa ja sitten pettymyksekseen huomaa, ettei asiat siitä juurikaan kummene. On toki mukavaa nukkua viikkokausia niin pitkään kuin huvittaa ja lähteä ex tempore maailmalle, jos se sattuu huvittamaan enemmän. Vähän aloin jo tuntea huonommuutta työminällänikin, mutta onneksi tuli mukavia terveisiä entisiltä opiskelijoiltani. Läheiset huitelevat kuka missäkin, tuskin muistavatkaan, mutta isävanha sentään odottaa Hämeenlinnassa juhannusvieraita. Marsuja lähtee mukaan kaksi kipaletta, kun viikko sitten kuolo korjasi ikämarsun, Taisto Kiljukaulan. Koska selkä oli niin kipeä, en päässyt hautaamaan sitä, joten nyt pakastekaapin alahylly tekee ruumishuoneen virkaa. Chinchilla Voitto saa juhannuksena jäädä kotiin, koska sen vaatima iso häkki ei millään mahdu Latukkaan. Ja Voittohan kävi pari viikkoa sitten jyrsijänäyttelyssä voittamassa vaaleansinisen Tuomarin suosikki -ruusukkeen! 

Käsi on edelleen kipeä. Kävin kaksi kertaa OMT:ssa ja terapeutti oli oikein järkevän oloinen ja saikin vähän tilannetta korjattua. Ultraäänikuvaan sain lopulta lähetteen, siinä paljastui aiempia tulehduksia, kulumia ja kalkkeumia, mutta tästä työpaikkalääkäripääti, että nyt hoidoksi riittää fysioterapeutin ohjaama kuminauhajumppa. Itseä vähän epäilyttää, sillä vajaa kuukausi sitten mainittu jumppari oli sitä mieltä, ettei hän osaa antaa mitään neuvoa vaivoihini ja vain levitteli käpäliään. Hmph! OMT-heppu ja lääkäri olivat sentään siitä yhtä mieltä, ettei neulomista tarvitse lopettaa, O. vieläpä meinasi, että turha vielä sitäkin lopettaa, kun muutenkin on kurja olla, eli ymmärsi värkääämisen arvon.

Satuin oikein mukavasti lautan aikatauluihin, ja olin toki varannut evääksi krijan, sukankutimen ja mp4:n.

Perillä oli hiukan kesäntulo Oulua jäljessä, mutta äärettömän somaa, tuomet kukkivat, ruoho jo rehoitti ja lintuja oli vaikka kuinka paljon. Ajelin sinne salaiselle rannalleni ja eikä mitä, tuuli niin kylmästi ettei takkia tarjennut heittää pois.

Tuolla taaempana näkyy hiekkaranta, jossa aion tänä kesänä vielä monta kertaa köllötellä, toivottavasti natiivit eivät pidä hylkeenä ja possauta pyssyllä.  Kuvasta voimme myös havaita maapallon kaartuvuuden, tai sitten silmälihakseni alkavat tosiaan vanhemmiten löystyä kuten optikko eilen vihjaili enkä osaa asettaa horisonttia suoraan kuvatessani.

Siniset sukat ei nyt oikein tahdo päästä alkuun. Purin ensimmäisen version ja aloitin kärjestä, ensin liialla silmukkamäärällä, sitten liian pienellä ja nyt ei vain ehdi neuloa. Sen sijaan punainen revontulihuivi edistyy, jes.

Vein mukaville työkavereilleni nimipäiväni kunniaksi itse leipomani kakun. En nyt enää enempää väkeä ilahduta kuvalla, oli se aika huolettomasti kasatun näköinen, erään mukaan nykyään niin muodikasta shabby shiciä. Maku tyydytti varmasti makean ystävää, vaikka laitoin siihen niin sitruunarahkaa, sitruunamehua kostukkeeksi ja vielä sitruunahyytelöä päälle. Kiltit onnittelivat ylitsevuotavasti, halailivat ja lauloivat kauniisti, tanssistakin oli puhetta. On onnellista, että nykyään töissä on mukavaa, muuten kun vähän tuppaa hymy hyytymään. Tympäisee jatkuva kolotus siellä sun täällä, käsi taitaa olla aina vain hullummassa kunnossa ja läheiset ovat vallan unohtaneet. Varmaan marsupojat ja chinchukin heittävät kohta jäähyväiset.

Ihan kiva arkimekko kesäksi. Tästä innostuneena kaivoin varastoista turkoosin palasen, jota joskus ajattelin yöpaidaksi (ja minähän en yöpaitoja käytä). Leikkasin yläosan tosi lyhyeksi ajatellen, että näin mekosta tulisi sievästi empirelinjainen. Ei kyllä tullut, mutta kai tuota voi kotona käyttää, tai sitten ihmisten ilmoilla, kunhan saan laihduttua parikymmentä kiloa.

Kangas on kyllä kuvassa paljon nätimpi kuin miltä se palana näytti.

Ilmeisesti muu Suomi edelleen hekumoi helteessä. Oulu ei. Olkapää ei ole kipeä, mutta hauis on eikä kättä saa taivutettua sivulle eikä taakse. Suu on kipeä. vanhat arvet kiristävät limakalvoa ja uudet kirvelevät. Ranteeseen putkahti pitkästä aikaan sarkkikseen liittyviä näppylöitä. Jee. Huomenna menen saamaan kolmannen kerran kortisonia, toivottavasti lääkäri on tavallista puheliaammalla päällä ja valaisee minua mahdollisista jatkotoimista.

Huomenna vietämme töissä kevätkauden kurssien päättäjäisiä, vähän ohjelmaa ja todistukset ja kaikki. Illemmalla sitten on opettajainkokous, mikä tarkoittaa, että lähden kollegan kanssa baariin. Kesälomaan on vielä kolme viikkoa, kesällä on kuitenkin leppoisampi työskennellä. Heti, kun pyöränkummi on paikattu, alan pyöräillä töihin, siinäpä kilot lähtee. Tänä kesänä en taida vuokrata Hailuodosta mökkiä, nythän minulla on oma sauna, iso parveke vilvoitteluun ja koivuja vilvoitellessa ihasteltaviksi. Teen sitten päiväretkiä Luotoon eräälle salaiselle rannalle, jota kukaan ei varmaan olekaan keksinyt. Yllättäen kesälomalla olisi tarkoitus myös järjestellä säilytystiloja ja heitellä ylimääräistä tavaraa pois.  

Eikä siinä mitään, onhan beige tyylikäs väri, jos se vain sopisi. No, värjäsin tämän saman tien Nitorilla turkoosiksi, vaikka arvasin alkuperäisen värin kuultavan läpi

No, mitäs tästä sanoisi... Minun turkoosini on kirkkaampi, mutta ei tuo ihan ällöttävä ole, vähän outo vain. Surkean pienen mallinuken päällä tässä on ihan 80-luvun istuvuuskin, minun päälläni se kyllä on hyvinkin pintaa nuoleva. Joo, oikeastaan ihan kiva. Ehkä värjään sen vielä toisenkin kerran, josko väri sitten syvenisi tarpeeksi.

Asiasta toiseen, kesä on tullut. Kesä, rakkaani! Oikeasti rakastan kesää ihan yhtä paljon kuin läheisiäni, karvakorvalaumaa, työtäni ja mitähän minä en rakastaisikaan näin ihanana kevätkesän iltana. Täällä pohjoisessa kesä antaa odottaa itseään niin paljon kauemmin, ja kun muualla maassa hehkutellaan jo hellettä, Oulun kohdalla sääkartoissakin näkyy ihme pilvi- ja kylmän ilman rintama. Tänään avoimesta auton ikkunasta tulvahteli vähän päästä tuomen ja leikatun nurmikon tuoksua ja perjantaiaamuna pääskyset kirskuivat töihin päästyä.

Kävin tänään ortopedisessä manuaalisessa terapiassa. Työterveyden tarjoama fysioterapeutti kirjaimellisesti levitti kätensä selkä- ja olkavaivojeni edessä ja totesi, ettei osaa neuvoa minkäänlaista apua (!!!) ja työterveyslääkäri on päättänyt pistää kortisonia niin kauan, että olka paranee. OMT-henkilö oli vahvasti sitä mieltä, että olkapää on jo "jäätynyt" ja siihen ei kuulemma ole muuta apua kuin odottaa, onneksi sentään on luvassa itsestään parantuminenkin parin vuoden kuluessa. Helvata. Minulla on jo sarkoidoosi-laukku, tänään ostin jäätynyt olkapää -mp4:sen. Voisin myös hankkia ihottuma suussa -kengät ja ihottuma niskassa -haudutuspadan. Tietysti pitää muistaa, että on olemassa oikeitakin sairauksia, mutta joskus vaan kyrsii olla niin hedelmällistä alustaa kaikille näille "ei tiedä, mikä tämän aiheuttaa eikä tähän oikein mitään hoitoakaan" -vaivoille.

Siivillekin pitää seuraavalla kerralla laittaa tukevampi kiinnitys. Sinänsä tämä molempien olkapäiden ympäri kiertynyt kuminauha oli ihan toimiva, mutta liian kevyt kannatellakseen siipiä. Ja alumiinilangasta väännetyt lennättimet ovat ehdottomasti kertakäyttökamaa, taittuivat koko ajan.

Bileet oli kivat! Nykyiset työkaverit ovat äärettömän mukavia, ja yleisesti ottaen yhteisön henki on reilu ja salliva. Sallii jopa ikäihmisenkin koheltamisen :)