alkaa olla loppusuoralla. Hirveän pieneltä näyttää, minä tietysti hirveän isolta. Annetaan sitten lahjaksi, ei jaksaisi muokata enää yhtään. Joka kappaleen olenkin tainnut jo ainakin kerran purkaa. Ohjeessa on myös toinen virhe hihoissa, mutta se oli helppo huomata. Ärsyttää joka tapauksessa.

Joululahjoja pitäisi alkaa ajatella. Tosin Vaari sanoi suoraan, että hän ei enää villasukkia käytä. Paappa sentään sanoi sievästi, että hänellä on kaappi niin täynnä kauniita ja hyviä sukkia että ne riittävät hänen loppuiäkseen. Pipoja kuulemma aina tarvitaan... Nipa ja Vilho sentään ainakin sanovat käyttävänsä sukkia. Ostin Marimekolta miehekästä mustavalkoista kangasta ja ompelen muutamallekin miehelle kestokauppakassin. Lisäksi ainakin yksi henkilö tarvitsee muistitikkupussukan.

Itselleni ostin taannoin duffelikankaan (kun halvalla sain!). Ompeleminen on mukavaa, mutta ensin pitäisi leikata kaavat, sitten kappaleet kankaalta. Inhoan kumpaakin työvaihetta suuresti, ja nyt vielä enemmän, kun pikkuruisen asuntoni pikkuruinen pöytä on liian pieni sekä kaavapaperirullalle että kangaspakalle. Yäh, ei vanhan polvet kestä lattialla kieriä.

Töissä onnenpäivä, minulle etsitään kollegaa, kahtakin. Jesh! Ja erittäin mukavan harjoittelijan aikana olen huomannut, että toisen kanssa työskenteleminen voi olla mukavaakin.

Harmaa irlantilaisneule taitaa mennä pois muodista. Sormuskin on niin tyylikäs, että  sopii kaikkien kanssa!