meni perille. Ennen aattoa kudoin vielä yhdet Ruotsi-sukat (sinistä ja keltaista raitaa, kantalappu sininen) innokkaalle ruotsinharrastajalle. Vaari luuli ostoskassia esiliinaksi ja M:n sukat oli silminnähden liian  pienet tukevanilkkaiselle tytölle.

Hämäläisjoulu meidän perheen malliin on mitä hiljaisin. Vaarin uudempia jouluperinteitä on kierrellä joulun jälkeen tyhjentämässä haudoilta palaneiden kynttilöiden lyhtyjä. Näitähän me sitten tyttären kanssa posket punoittaen sytyteltiin sukulaisille tänäkin aattona.

Kudoin myös yhden pipon hellulle, toisen baskerityyppisen itselleni (niin että sormenpää aukesi, tiukka neulos ja pienen koon pyöröpuikko on huono yhdistelmä), mutta näistä kuvaa myöhemmin. Edelleenkin tekisi mieleni käydä ainakin katselemassa uusia digikameroita...

Ja helluhan tulee joulua viettämään vasta joskus kevään korvalla. Eipä siinä mitään, en minäkään viettäisi aikaa itseni kanssa, jos kerran parempaakin seuraa olisi tarjolla.