oli tajuta hiihtoloman lopussa, että seuraavaan lomaan on 15 viikkoa. No ei hätää, ei olekaan, vaan 16, koska loma-aikaehdotukseni ei mennyt läpi. Vee! Esimies voisi sitten kerralla ilmoittaa, ettei lomarahoja kannata muuttaa vapaiksi, koska niitä ei saa pitää varsinaisen loman yhteydessä. Muutenhan muodostuisi liian pitkä loma, joka voisi rentouttaa ja virkistää liikaa. Kollegani olisi siis ollut halukas sijaistamaan minua.

Loma oli ihan mukava, pärskimistä en enää muistakaan (sitä paitsi antihistamiini auttoi vähän). Ensin HML:ssa pari päivää, en käynyt edes Villamokassa, vaarin ihmettelevien silmien alla neuloin pikku kaulaliinan Novitan Sorbetti-langasta. En enää ymmärrä, mitä hauskaa tai sievää langassa näin.

Helsingissä perjantaina seminaari Vähemmistökielet ja kirjallinen kielenkäyttö, helposti seurattavia riittävän lyhyitä alustuksia ja muutama lupaavasti alkanut tulinenn mielipiteenvaihto teemaan liittyen. Illalla sitten kävin R:n kanssa Vuotalossa kuuntelemassa, kun Pauli Hanhiniemi soitteli vanhoja ja uusia biisejä ja jutteli leppoisia Heimo Holopaisen kanssa. Pidän hänestä laulajana, samoin puheäänensä on tosi kaunis. Vähän jäin miettimään, voiko jonkun elämä olla todellakin noin ongelmatonta ja huoletonta.

Lauantaina ihme kyllä en ostanut kenkiä, vaikka huonolla omatunnolla raskautettu hellu siihen suorastaan kannusti. Tekisi mieli sellaisia pyöreäkärkisiä Minni Hiiri-kenkiä, joissa on remmi jalkapöydän päällä, mutta en löytänyt sopivia. Lohduksi kävin sitten pikaisesti Eurokankaassa ostamassa yöpaitaan ja kahteen t-paitaan trikoita. En ole ikinä tykännyt yöpaidoista, mutta vuodenvaihteesta lähtien asunnossa on ollut suht viileää ja niin vain korskeampikin naturisti alkaa pukeutua yöpuulle. Pitkävartisista apilasukista on tullut unisukat ja tänään ompelin ohutraitaisesta trikoosta yökkärin (7,45 €:n pala).

Perjantaina kävin syömässä kurdiravintolassa ja lauantaina R:n ja hellun kanssa turkkilaisessa kuppilassa. Mielenkiintoista, että ruoka lisukkeineen oli ihan samanlaista kummassakin paikassa. Hyvää toki, ei siinä mitään.

Töissä kerrassaan ihana viikko. Maanantaina tukin upouuden kopiokoneen, siirryin tulostamaan, jolloin yhteiskäytössä oleva tulostin hajosi täysin. Siitä raahauduin omalle koneelleni, joka jostain syystä oli kadonnut verkkoyhteydet (sis. oman tulostimenikin). Atk-mies kävi, tuli kuten aina valoisasti hymyillen että äkkiäkös me tämä fiksataan. Ja kuten aina, lähti koneeni kainalossaan päätään pyöritellen eikä voinut ymmärtää, missä vika tällä kertaa piilee. Ja k.a. perjantaina hän palasi pyydellen anteeksi viivästystä, mutta nyt pitäisi toimia. Ja k.a. eihän se toiminut. Ja viikolla puhelimeni muutti omia aikojaan profiilin äänettömäksi, ja minulla meni vuorokausi hoksata, missä vika.

Epäilen energiatasoni latautuneen viikon aikana siinä määrin, että sähkökenttä ympärilläni oli liikaa kojeille yms. laitteille.

Lisäksi Kouvolan dekkariseminaarin tämänvuotinen ohjelma on niin surkea, että jääköön monivuotinen perinne. R. arveli, että kaikki laadukkaat asiaankuuluvat ovat jo käyneet, minä taas epäilen Ritvan porukoineen halunneen keksiä jotain ”vekkulia”. Muutenhan ei ole selitettävissä, miksi ohjelman aloittaa ”hauska” ja ”persoonallinen” tekosavolainen ”maalaislääkäri” kertomalla murhista työyhteisöissä.