Oikeasti värit on vähän helakammat.

En lähtenytkään käsityömessuille. Kotona on niin kiva hissutella pikkupojjaan kanssa (kts. ed. postaus), varsinkin nyt kun täällä on vähän enemmän tilaa. Parisängyn vaihtaminen vaaleaan sohvasänkyyn oli viisas ratkaisu. Ja koska tilaa olisi muuten riittämiin, jos joka nurkka ei olisi täynnä lankoja, kankaita, käsityölehtiä, koneita yms., on turha maksaa 10 euroa vain päästäkseen ostamaan lisää käsityötavaraa.

Pöh, räyhähengellä lie taas kouransa arjessani. Perjantaina ovea avatessani pudotin kännykän. Hei vaan ja siinä meni näyttö pilalle! Digiboksi päätti tehdä pika-asennuksen, joka viimeksi hävitti kaikki tallennukset ja sitten huomasinkin, että kaikki uuden puhelimen aikana tallentamani numerot ovat puhelimen muistissa, ei siis kortilla. Ja seuraavaksi varmaan sataa lunta.

Ei vaiskaan, lauantaina olin ihan huumaantunut arjen pikku onnesta. Aurinko paistoi, ulkona kuivatettu pyykki tuoksuu ihanalta, kotona odottaa pikku karvahäntä (ei, marsuilla ei oikeasti ole häntää) ja elämä noin yleensä on aika mukavaa. Sunnuntai vain tökkii, vaikka kuinka yrittäisi asennoitua myönteisesti.