taitaa olla Marttakin.

Luulin että 7V:stä kutasee nopsaan yhden villatakin, vaikka sitten vähän pitemmänkin. Pöh, ensinnäkin olen neulonut keskeneräistä takakappaletta ja ensimmäistä etukappaletta ainakin kahteen kertaan, milloin ei riitä leveys, milloin sitä on liikaakin, yksi nyppyrivi unohtuu välistä, nauhan kierto menee väärin päin ja hoh hoijaa. Nyt kun helmaosa alkaa olla vihdoin aika lailla kasassa, alan epäillä koko juttua. Jos emännällä on maha lantiota leveämpi, sopiikohan tällainen alaspäin levenevä lirpuke sittenkään? Muistakaamme, kuinka kävikään sinisen kaarrokevillatakin. Jotenkin ei nyt oikein istu nämä villatakit minulle.

Vihdoinkin pyhäpäivä, jolloin ei ole yhtään mitään sellaista rästissä, jonka eteen voisin jotain tehdä. Näin olen sitten istunut koko päivän tuijottamassa tallennuksia ja neulonut. Olemmehan jo aiemminkin todenneet, että tärkeintä oikeastaan onkin tekeminen, ei niinkään valmiiksi saaminen. Kunhan heiluttelen puikkoja!