Vihreämpi on Tallinnasta ostettua Portofinoa ja siitä tulee lyhythihainen jumpperi kesäksi. Puuvillasekoitetta ja nro 5 puikot. Outoa neuloa näin isoilla, mieluisin koko on 3 tai 3,5. Eikä lankakaan oikein tahdo juosta. Paksuna kyllä etenee ihan sutjakkaan.

Ruskea villakangaspomppa on ollut jo monta viikkoa valmis, mutta sää ei ole suosinut harrastelijakuvaajaa. Nyt Hämeessä porottaa täydeltä taivaalta ja

takki on tässä. Kaava on sama kuin duffelissa. Olen ihan tyytyväinen, sillä tavoittelinkin mummomeininkiä. Istuu ihan hyvin ja on tarpeeksi pitkä hameen pitoon. Napit löytyivät Nappi-Kikasta, vaikka vain katselemaan poikennut paikallinen kuuluisuus veikin myyjien kaiken huomion ja me muut asiakkaat saimme penkoa rompetta itseksemme. Vuori on vaaleanpunainen.

Minttusuklaan värisen villapaidan viimeistelin just äsken ihan hiihtoloman alkamisen kunniaksi ja jaksoin jopa päätellä kaikki langanpätkät (onnistui helpostikin tarpeeksi isolla parsinneulalla).

Oikeasti vihreä on paljon omenaisempi ja ruskea suklaisempi. Höyrytys oli onnistunut kokeilu, mutta olkapäistä tuli liian 80-lukulaiset. Muistakaamme vastaisuudessa jättää tarpeeksi leveyttä pyöriön yläosaan. Siis jos on minullakin leveät hartiat, niin ei kyllä niilläkään täytetä tätä neuletta. Täytynee laittaa toppaukset.

Hassua että ruskea oli pitkään ihan no no -väri minulle. Vihreästä olen jokseenkin tykännyt mutta sitäkään en ole voinut ajatella omiin vaatteisiini. Näinhän se menee, yhtäkkiä tulee vain aika vaihtaa väritystä.

Hiihtoloma alkoi. Tulin perjantaina Lada the Ladylla H:aan. Sulo matkusti isossa häkissään takapenkillä eikä näytä kärsivän matkailusta lainkaan, heinä maittaa ja jyvätkin. Huomenna jatkamme turneeta Savoon kylpylälomalle! Sulolle olisi pitänyt ommella uikkarit, nyt taitaa jäädä kylvyt väliin. Minä sen sijaan varasin hoidon jos toisenkin itselleni, kiitos sponsorin. Ah ah ah!