toivottavasti taivaaseen. Olen ensinnäkin orientoitunut asumaan uudessa paikassa hyvin pitkään, toisekseen tämä muuttaminen on osoittautunut kovin raskaaksi. Ihme, sillä minä olen aina pitänyt muuttamisesta, olen järjestänyt ja pakannut ja suunnitellut aivan innoissani. Nyt tökkii ihan kaikki. Pahimmoilleen vielä Ladykin väsähti, kaikkein mieluiten roudaisin itse kaikki pienemmät tavarat ja ottaisin apua vain isoihin kantamisiin. En oikein osaa tehdä mitään, mätän vain vaatetavaraa jätesäkkeihin, mutta on niin ahdastakin, että pari säkkiä keskilattialla vie koko tilan. Kellarissa on vielä järjetön määrä säkkejä, sisältö yllättäen "lankoja" ja "kankaita". Lisäksi minulla on yksi seinällinen kirjoja. Keskiviikoksi on tilattu muuttomiehet, hellu tulee tiistaina autoineen ja peräkärryineen.

Nykyisestä asunnosta jään kaipaamaan mummonaapurien lisäksi taivasta ja puunlatvoja

Aika tavalliset nämä nykynäkymät ovat, mutta uudessa paikassa katselen vain paria varjostavaa puuta.

Sälää on tällä hetkellä joka puolella. Martta-villuri on kaulusta vailla valmis, ja äsken innostuin ihmettelemään sitä. Aikaisemmin ajattelin jo purkaa sen, mutta en osaa päättää. Muuten ehkä ok, mutta etureunat rullautuvat prässäyksistä huolimatta ja nappeja on vain vyötäröstä ylöspäin.

Vähän on joulupukkimeininkiä, mutta talvella tarvitaan väriä. Toisaalta se on vähän turhan lämminkin minun kuumahisen käyttöön. Hjoo

Suuri huojennus kuitenkin, että vaari veteraanimekaanikko oli miettinyt Ladyn kohtaloa ilmeisesti yhtä hartaasti kuin minäkin. Hän soitti onnettomuutta seuraavana päivänä ja antoi ymmärtää, että L. sittenkin kannattaisi korjauttaa. Ostohinta oli kuitenkin huomattavan edullinen, siihen on jo tehty jokunen remppa ja moottori on ihan kunnossa, joten sillä vielä hyvässä lykyssä ajelee monta reisua. Ah onnea ja iloa!