Neuloin ensimmäiset sormikkaani

Pinkki on Vuorelman Veto-lankaa, hieno tuttavuus. Ostin vyyhdin ainakin vuosi sitten värin takia, mutta näppärän juoksevaa ja mukavan pehmeää, ei kuitenkaan hajoa säikeisiin neuloessa. Kirkas punainen jokin löytö mustasta jätesäkistäni, jonka kyljessä lukee talvilankoja. Ihan kivat, mutta olen vähän turhan suurpiirteinen neulomaan sormia parilla silmukalla. Näinkin eilen Nappi-Kikassa sormikaspuikot eli tavallisia sukkapuikkoja lyhyemmät. Noh, ehkei tule yhtenään väkerrettyä, talvella pitää olla lämmintä eli ainaskin kahdet tumput päällekkäin.

Olen osteskellut kaikenlaista tässä toipilaana sohvalla kölliessäni

Huutonetistä ostin kaksi hääpukukaavaa, joita yhdistellen ajattelin vanhojen päivä -pukua suunnitella. Carry me -kirja löytyi Bookplussasta, 20 laukun ohjetta, oikeastaan voisin tehdä melkein kaikki. Debbie Bliss odotti Stockmannilla ja minä kun tykkään fair isle -neuleista! Jotain tuollaista useamman värin riemunkirjavaa olen ajatellut joko Hailuodon langoista (tosin lämpöisyys voisi niin paksuilla langoilla riittää Antarktiksellekin). Olen kyllä taistellut itseni kanssa, sillä viikon päästä pitäisi olla Tallinnassa ja vaikka siinä mustassa jätesäkissä on lankoja lapsenlapsillekin, niin sittenkin tekisi mieleni piipahtaa Karnal...

Keskiviikkona olin jo varma, että lusikka lentää nurkkaan. Ilmeisesti nielun peitteet ("ruvet" jos oikein ymmärsin) irtoilivat ihan aikataulun mukaan. Oli vain niin järjettömän kipeä kurkku, lisäksi onnistuin kehittämään reaktion Panacodille, jota piti ottaa kipuun useamman kerran päivässä. Sain otettua, mutta oksensin saman tien kaaressa uloskin ja lopun aikaa värisin kauhusta hikisenä ja kananlihalla peläten seuraavaa annosta. Osastolta onneksi annettiin neuvo vaihtaa toiseen lääkkeeseen. Torstaina kävin jo töissä vinkumassa ja kerjäämässä myötätuntoa, jota hienot työkaverit antoivatkin kiitettävästi, ja perjantaina jaksoin osallistua arviointiasteikko-koulutukseen. Oli sen verran mukava koulutus, että innostuin kähisemään ihmisten kanssa oikein enemmänkin, ja koska nielu tuntui paranevan sähisten, ryntäsin iltapäivällä syömään fajitoja. Yrjö-Panacodia ja pussisoppaa nieleskellessäni haaveilin fajitoista, hampurilaisista! intialaisesta! viinereistä! Nyt on jo muuten melkein normaali olo, mutta useamman tunnin päiväunet on edelleen nukuttava.