Villatakki ja farkkumekko ovat valmistuneet ja jo sisäänajettukin, mutta eipä näinä valottomina päivinä jaksa paljon yrittää kuvailla. Huomenna on jo joulujuhla ja taidankin saman tien aloittaa loman. Aika messevää, että lomapäiviä oli säästynyt kaksi ylimääräistä, joten töihin vasta 10. päivä.

Pitkä villapaita saanee hihat joulunpyhinä. Neulominen on luistanut mukavasti, mutta olen tullut kukkuneeksi liikaa netissä, lähinnä nettihuutokaupoissa, joten 4,5 puikoillakin etenee hitaahkosti. Nyt posti tai paremminkin "posti" on onnistunut hukkaamaan kenkäpaketin, joten ehkä on aika lopettaa. Nuorempana kyhjötin keittiönpöydän ääressä, kirja saksilla auki tuettuna ja neuloin siinä asennossa puseron jos toisenkin.

Raitapaidan jälkeen aion neuloa ruskean nyppy- ja palmikkopuseron Nallesta. Pakkaspäivien hevostelua varten tarvitsen lämpimän korkeakauluksisen puseron eikä Nalle loppujen lopuksi kutitakaan. Nyt on vain tullut kova mekkokuume, ja jos saisin vähän laihdutettua, ensi kesänä voisi pukeutua vähän retrosti kietaisumekkoihin tai paitapukuihin.

Hevostelu on ihanaa! Mummoikäinenkin voi heittäytyä heppahöperöksi, ja viime sunnuntaina rakastuin isoon intiaaniläikikkääseen puoliveriseen Picoon. Hepo seistä törötti hievahtamatta, kun kiskoin vuoroon korvia suitsien alle, vuoroon taitamattomasti kiinnitin ja heti perään taas purin satulan remmejä. Zen-hevonen! Ja entäs sitten, kun päästiin liikkeelle, ihana ja lempeän pehmeä liike. Laukka oli kamalaa, koska pelkään sitä, mutta ihanaa silti. OI.