Lanka on vuosi sitten Tallinnasta ostettua ja ohje Dropsilta. Vielä kerällä tämä näytti minun omilta väreiltäni, mutta oikeasti sävyt ovat syksyisiä ruskanvärejä. Blääh. Löysin kerän yhdestä lukemattomista lankakoreistani ja koska ruskea Debbie Bliss ei tahdo edistyä mainittavasti (neulo, huomaa virhe kappaleen alkureunassa, pura, neulo, huomaa uusi virhe...) ryhdyin kokeilemaan.

Hiihtoloma on lopuillaan. Alkoi jännittävästi, kun matkasin Ruotsiin (200 km päähän Töreen) kisaamaan marsujen parhaimmuudesta, matkaseurana lasteni ikäisiä oikein mukavia mursuharrastajia. Kiva reisu, päivän puheenaihe oli yllättäen marsu. "marsu, marsu, marsu. Marsut sitä, marsut tätä", vallan viihdyttävää ja taas naurettiin :). Ruotsiakin pääsin puhumaan sen verran, että osaan taas itsekin paneutua vieraan kielen puhujan ongelmiin.

Hyytiäinen oli ihana, käyttäytyi hienosti, vaikkei pärjännytkään. Tuomari nauraa ihanille korville, jotka olisivat olleet täydelliset, ellei: "Varför! Oj, VARFÖR! en veck." Saatiin sentään ilmaisia marsuherkkuja, joiden valehdeltiin kotijoukoille olevan palkintoja.

Kotimaanmatkailuakin tuli harrastettua, kävin työkaverin kanssa Kemissä lumilinnaa ihmettelemässä. Mentiin paikallisjunalla, eväitä oli ja oikein lysti matka tämäkin. Sain vähän purettua traumaani, joka syntyi, kun olin tullut unohtaneeksi merkitä hiihtolomani lomarekisteriin. Siis hiihtoloma oli kaikkien tiedossa, niin oppilaiden kuin kollegoidenkin, mutta minä ruoja en muistanut sitä kirjata virallisesti. Loman kunniaksi suljin toisen kännykkänikin välttyäkseni puhelinhäiriköiltä, joita minulla on peräti kaksin kappalein. Noh, kun sen puolen viikon maissa avasin, sain heti hyvin huolestuneen viestin esimieheltä. Seuraavaksi tulikin sitten kovasti moitteita ja syyllistämistä. Ok, syyllinen, mutta toivottavasti tätä ei tarvitse koko kevättä maksaa. Toki samana päivänä alkoi kuulua uutisia Japanista, eli oikeastihan pikkumurheet asettuvat joskus paikoilleen. Ei tainnut edes tulla potkuja.