aina silloin tällöin. Juuri kun on aivan kyllästynyt työhönsä, tuntee itsensä maailman huonoimmaksi ja uusi harjoittelija pöllähtää viereen kehumaan itseään, siihen tuleekin kollega joka välittää opiskelijoiden fanitusta. Sitten pitää tietysti alkaa pohtia, osaavatko o:t tehdä eron kivan ja hyvän open välille.

Mariinin hihat etenevät pikku hiljaa. Neulon aina kaikki samanlaiset kappaleet (hihat, etukappaleet yms. jos sellaisia nyt on) samaan aikaan samalla puikolla saadakseni ne edes suht symmetrisiksi. Jostain syystä minulla on suuri lahja mitata kaikki vähän sinne päin. Naurattaa ajatellakin, millaista jälkeä saisin aikaan puutöitä tehdessäni. Ja sitten vietetään hiljainen hetki ruutuhousujen muistolle.