Revontuli valmistui eilen, illalla pingotin olohuoneeseen plyysimatolle ja aamulla se oli tarpeeksi pinkeä.

Oikein söpö, vaikka värit ei kuvassa toistukaan ihan luonnollisen voimakkaina. Kerän alussa oli pätkä oranssia ja muutenkin inansa haaleampaa väriä, mutta vauhtiin päästyä värikin kirkastui. 

Tykkään kirkkaista väreistä. Värianalyysin (tosin kotokutoisen sellaisen, mutta ehdottomasti visuaalisesti lahjakkaan ihmisen tekemänä :)) mukaan olen kirkas kevät ja minulle sopivat kirkkaat ja puhtaat värit. Seuraavaksi aionkin tehdä värityyppini mukaiset huivin ja baskerin

Kerät ovat ihastuttavaa Jaipur Silkkiä, vyyhti taas kirpparilta lötynyt vanha Novita-panda puuvillasekoitetta. Ihme puuvillalankaa muuten, käsinpesu. Tarvitsisin vielä soman baskerimallin, ehkä peräti jotain pitsineuletta!

Sitä ennen on virkattava sipulipussi, tämä kiva työkaveri sanoi, että saan käydä kesällä viinimarjapensaissaan keräämässä itselleni vähän c-vitamiinia. Vauvanvaunukassi-kollega siitä innostui kyselemään, mitä hän voisi tarjota palkaksi (vähän oli tällainen tarkoituksenikin) ja teimme alustavan sopimuksen raparpereista. Sivistynyttä toimintaa!

Paljastan tässä myös salaisuuden, koska en usko kenenkään työkaverini lukevan blogiani. Alushame pääsee intiimiin kosketukseen ja tilaisuuteen, neitonen nimittäin menee salaa naimisiin! Myöhemmin on luvassa isommat bileet perheelle ja ystäville, ja ehkäpä saan tilaisuuden ommella koko juhla-asun.